Citynainen evakossa

Teki kuulkaa hyvää viettää kolme päivää citynaisen elämää! Vuokrasin yksiön Helsingin ytimestä, pakkasin kannettavan mukaan ja naputin. Olin ilmeisen tehokas tai sitten päiviini ilmestyi ekstratunteja, sillä ehdin suunnittelemieni töiden lisäksi syödä ulkona, käydä uimassa ja elokuvissa sekä hankkia iltapuvun tuleviin juhliin.

Minihaaveeni on viettää joskus lomaa turistina kotikaupungissa, eikä tämä kauaksi siitä jäänyt, vaikka hommia pitikin tehdä. Ja Helsinki näytti kyllä parhaat puolensa!

Romahtaneissa unelmissa

Nyt viiletämme loma-Suomessa, mutta ennen reissua teimme kaksi eri retkeä Laajasaloon Helsingissä. Ensimmäisellä todistettiin palaa historiaa ennen kuin on liian myöhäistä, Kruunuvuorenrannan hylättyjä huviloita.

Puuhuvilat on päästetty huonoon kuntoon jo vuosikymmeniä sitten, kun ne ovat odottaneet purkamistaan uuden asuinalueen tieltä. Nyt viimeinen tuomio lienee lähellä, eikä romahtaneissa huviloissa paljon pelastamista olekaan. Surkeaa, että tällainen harvinainen helmi on laiminlyöty. Yksi huviloista näytti kohtuukuntoiselta, toivottavasti edes se jäisi uuden kaupunginosan historianpilkahdukseksi.

Paitsi huviloita, alueella on humisevaa metsää, pieni lampi, lumpeita ja hienoja merinäkymiä kohti kaupunkia. Ja ensimmäistä kertaa näin Helsingissä suopursuja, kuinka kotoinen tuoksu! Metsästä ulos astellessa olo oli hitusen kummastunut, kuin olisi piipahtanut toisessa maailmassa. Käykää, ihmetelkää, surkutelkaa; ohjeet perillepääsyyn ja lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.

Keltainen helmikuu

Helmikuussa sain siskoni samaan kaupunginosaan.

Mietin jo syksyä ja tutustuimme päiväkoteihin.

Sain muutaman tarmonpuuskan, joiden ansiosta soittelin puheluita ja löysin patapadan ilot uudelleen.

Anoin apurahaa.

Harjoittelimme esikoisen kanssa kaveriyökyläilyä ensimmäistä kertaa.

Intouduin kodin uudesta järjestyksestä, toteutus etenee hitaammin kuin ajatus.

Suunnittelin matkaa kylmempään ilmanalaan.

Matkasin sukset kainalossa Tampereelle.

Luulin viimeisteleväni ensimmäisen villatakkini, mutta maaliskuun puolelle meni.


(Inspiraatiosta kiitos Taivaantarkkailijalle.)

Syyssunnuntaina

 

 

Olisivatpa kaikki syyspäivät tällaisia. Kaunis sää, sosiaalista elämää, ravintolassa käynti koko perheellä ilman traumoja (itselle tai muille asiakkaille). Pisteet myös pikku raivottarelle, ei suurempia tappeluita tänään.

Supermarsu ja seikkailijat

Tanssittiin vessadiskossa, piirrettiin seiniin ja heiteltiin tarrapalloja. Eli käytiin siis Päivälehden museossa Metka matka -lastenkirjakuvitusnäyttelyssä. Kehystetyt kuvat katsottiin aika nopeasti, varsinainen seikkailu alkoi sokkeloisissa ja värikkäissä huoneissa. Hauska elämys lapselle ja aikuisillekin, ja harvinaista kyllä ilmaiseksi!

Sokerista tehty

Silmuja!

Omituisia silmuja!


Tästä eteenpäin käyn sadetta päin veden- ja tuulenpitävällä takilla. Lasten kanssa kun on paineltava ulkona säässä kuin säässä, joten yritys tehdä siitä mahdollisimman miellyttävää jatkuu. Goretexkengät osoittautuivat talven aikana hyväksi ostokseksi. Tähän asti vaatteiden estetiikka on usein mennyt käytännöllisyyden edelle. Ensi talveksi hankintalistalla takki ääriolosuhteisiin.

Riisuttuani sen märän takin, joka uuteen takkiostokseen inspiroi, piti keittää kupponen kuumaa. Vieressä kattoon tuijotteli vauva, joka on oppinut hymyilemään lampuille.

Kohta pääsen yksin jumppaan ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Kymmenen kerran kortti toiminee lisäkannustimena, ettei tulisi vain keksittyä tekosyitä.

Sunnuntai on sininen ja keltainen

Kerrankin pääsimme sunnuntaina spontaanisti liikkeelle. Usein viikonloput hujahtavat kotiympyröissä, ellei jotakin saa suunniteltua, ja siinä olemme jostain syystä huonoja.

Leikkipuistossa kuulimme kevättapahtumasta, ja niin tytär olikin jo ensimmäisenä kiipeämässä paloauton kyytiin. Mutta mikä tragedia, rahat kotona ja koiravaljakkoajelu jäi tekemättä. Onneksi sain lohduteltua tyttöä sillä, että hän pääsee isin kanssa Tavastialle lastenkonserttiin. Parhaat päälle, pinnit päähän ja uudet lenkkarit jalkaan. ("Kiitos äiti, kun ostit mulle näin kauniit lenkkarit".) Keikalla tapahtuneen donitsitragedian (tytär syö kuorrutteet, lupaa isin syödä loput, isi ei olisikaan saanut syödä) jälkeen oli ollut hauskaa. Elämä on suurtaa draamaa kolmevuotiaalle. Minä pääsin hetkeksi nuoremman jälkikasvun kanssa ystävän luokse, joka ruokki tämän ikinälkäisen naisen.

Kaikki kuvat otin puhelimen kameralla tänään. Tekniikka muuttaa kyllä kuvaamisen tapaa, kun mahdollisuus ottaa kuva kulkee aina mukana. Vielä viisi vuotta sitten latasin filmin kameraan, teetin negat tai diat, skannasin, käsittelin, teetin paperikuvat ja liimasin kansioon. Vähän kuin vastaiskuna kuvauksen digitalisoitumiselle. Kuvia tuli otettua harkitusti, lähinnä matkoilla, ei niinkään arjesta. Silloin vielä tuohon puleeraamiseen oli aikaa. Mutta nyt olen niin onnellinen digikamerasta ja kuvauksen helppoudesta.

Vielä yhdet päiväunet vaunukävelyllä keväässä. Meren jää tummuu ennen kuin sulaa kokonaan.

Kevät tuo vauhtia

Eipä voi olla hehkuttamatta kevättä, ja valoa, ja aurinkoa! Vahvin tunne keväästä tulee sulaneesta ja jo kuivuneesta asfaltista.

Viimeisen viikon pieniä poikkeamia arkeen ovat korkattu hiihtokausi, käynti kampaajalla, ihmisenalulle annettu nimi (isosisko sai kunnian pudottaa nimen postilaatikkoon), tapetointisessio ja aikakauslehtikuvaukset sekä ystävien ja sukulaisten vierailut. Äitiyslomalla ei käy kyllä aika pitkäksi!

Postin tuo

Eilen postiluukusta kolahti harvinaisuuksia, peräti kaksi oikeaa postia kerralla. Toista oli 90-luvulla, kun teksti-tv:n nuortenpalstalle lähetetty ilmoitus poiki useita kirjeenvaihtokavereita, ja postilaatikolle kipaisu oli aina jännittävää.

Sisko muisti Aasiasta ihanilla käsitöillä. Ruokalaputkin voivat näköjään olla kauniita! Mitenhän tämän raskii sotkea mustikkasoseella...


Toinen hyvän mielen tuoja oli Pienen vihkon arpajaiset, josta tuli kotiin kautta aikain ensimmäinen blogiarpajaisvoitto, kaunis korttisarja.

Viikonlopun ohjelmassa majanrakennusta, laskiaispullia (hillolla!) ja siivousta (ensimmäinen tosin kumoaa tämän tehokkaasti). Ja kolmevuotiaan ensiluistelu suoritettu, arvattavan tuskallistahan se tuolla kärsimättömällä luonteella oli, ja muistin kyllä itsekin miksi en ole tämän vuosituhannen puolella luistellut. Tilaisin auringonpaistetta hiihtoa varten!