Syyssunnuntaina

 

 

Olisivatpa kaikki syyspäivät tällaisia. Kaunis sää, sosiaalista elämää, ravintolassa käynti koko perheellä ilman traumoja (itselle tai muille asiakkaille). Pisteet myös pikku raivottarelle, ei suurempia tappeluita tänään.

Kukassa

Toisen mummun kuolemasta tuli tänään kuluneeksi kolme vuotta. Toisen hautajaisia vietettiin vuotta myöhemmin. Molemmat elivät pitkän elämän, toivottavasti hyvänkin.

Tässä kuvassa he tapasivat toisensa viimeisen kerran siskoni ylioppilasjuhlissa kahdeksan vuotta sitten. Silloin kuvattiin vielä filmille.

Seuraavat kuvat otin mummulassa hautajaisten jälkeen, lämpimänä toukokuun päivänä, suvun ympäröimänä.

Mutta elämä jatkuu, ja mummun saint paulia kukkii taas.

 

Taitoset

Taitavasta ja taiteellisesta perheestä on iloa harva se päivä. Käytän äitini tekemiä keramiikka-astioita ruuanlaitossa, koriste- ja säilytysesineinä ja kukkaruukkuina. Hopeakorut puen juhliin. Tyttären päällä on ihasteltu retrokankaista ommeltuja takkeja.

Kaukana seikkaileva sisko muistuu mieleen aina, kun vedän jalkaan yhdet monista hänen kutomistaan villasukista ja käytän hänen väsäämiään laukkuja. Tai näen taulun seinällä tai pannulaput naulassa.

Toisen siskon askartelut ilahduttavat sekä lasta että minua, viimeisimpänä tuore isosisko sai ansaitsemansa mitalin. Pikkusiskon jälki näkyy myös tyynyliinassa, öljyvärimaalauksessa, grafiikan lehdissä... Tai iltasaduksi luetaan siskon kuvittamaa lorukirjaa.

Viikonloppuvierailun tuliaisina saatu tarjoiluvati korkattiin miehen synttärikakulla.

Isäni tuotokset eivät kerrostaloasuntoon mahtuisi. Lapsuudenkotini pihapiiriin kohosi nimittäin aikanaan muun muassa yli metrin korkuinen betoninen karhu ja pyörillä kulkeva sauna.