24. helmikuuta 2012

Musta on uusi musta

Tadaa! Kotiäidin kodinlaittovimmaa on purettu hitusen, kun keittiön välitila sai uuden ilmeen. Vihertävän-kellertävän-ruskehtavat kaakelit piilotettiin kerroksella mustaa kaakelimaalia.


JÄLKEEN


ENNEN

Maalin väriä en ollut päättänyt vielä rautakauppaan marssiessanikaan, mutta koska hyllystä ei löytynyt sen paremmin valkoista kuin punaistakaan, valinta oli helppo. Musta voitti ne vaaleansiniset ja persikkaan vivahtavat vaihtoehdot mennen tullen. Eikä lopputulos ole mielestäni raskas tai pimeä, vaan tumma välitila pikemminkin antaa ryhtiä keittiölle. Vai mitä tykkäätte?



Kaakeleiden elävä pinta tulee yksivärisenä paremmin esiin. Ja antaa onneksi anteeksi valumajälkiä, joita erittäin valuvaan maaliin näkyi tulevan väkisinkin (ei vain pidä toitottaa niistä heti ensimmäisenä...).

22. helmikuuta 2012

Ei-niin-siistiä sisätyötä


Hiihtokeli olisi ollut aamulla (ennen räntäsadetta) niin sanotusti kohillaan, mutta eipä ehtinyt, sillä olen kaksi päivää huhkinut keittiön kimpussa. Onnea on anopin lastenhoitoapu ja kodinhoitopalvelu. Näette tuloksia jahka kuvaan muodonmuutoksen. Puuhailuni tulee yllätyksenä myös Japanista kotiin palaavalle miehelle.


Laskiainenkin tuli ja meni, onneksi herkut nautittiin hyvissä ajoin, niin ehdin päästä osalliseksi. Nyt on meneillään maidoton dieetti, jolla testataan, mahtaako vauvan iho-ongelmat olla maitorupea. Kyllä voi tehdä mieli voita ja juustoa juuri kun ne ovat kiellettyjen listalla, tai siksipä niitä oikein himoitseekin.

17. helmikuuta 2012

Pinnalliset pulmat

Mieleni pyörii dilemmojen kimpussa. Kotiympyröistä johtuen tällä hetkellä ei niinkään askarruta velkakriisit tai kuntaliitokset (no jaa, miettisinköhän niitä muutenkaan niin ahkerasti), vaan asunnon sisustusratkaisut.

Teitä lukijoita ei ole vielä paljon, mutta ottakaapa olemassaolevat piipahtajani kantaa seuraaviin pulmiin!


Iki-ihanat keittiön kaakelit. Niin alkuperäisten materiaalien ja retrosisustusten kannattaja kuin olenkin, tuohon marmorilaattaan en taivu. En tiedä millä vuosikymmenellä nuo ovat näyttäneet hienoilta.

Kokonaan välitilan materiaalia ei olla toistaiseksi vaihtamassa, se odottanee aikaa parempaa, vaihtoehtona siis kaakeleiden maalaus. Mutta se väri! Musta, valkoinen, punainen vai jotain ihan muuta? Vastapäinen seinä on kirkkaanpunainen. Oma ajatukseni liikkuu mustassa, mutta syökö se kaiken valon?



Lisäbonuksena nuo edellisten asukkaiden tarroilla peittämät halkeamat, eikö ole liikuttavat?


Sitten keskeneräinen makuuhuone. Aikamme sisustuksellinen muoti-ilmiö, maalattu tehosteseinä, on jo käytössä, mutta vastapäinen seinä hohkaa tyhjyyttään (ja maalirantuja). Huone on siksi kolkohko, ei ainakaan vastaa käsitystäni viihtyisästä, jotenkin pesämäisestä makkarista.

Tämä seinä vielä menettelee...


...mutta tämä syö senkin tehot.

Hyviä ideoita ei vielä parin vuoden aikana ole tullut. Paitsi nyt päähäni putkahti ehkä hieman omituinen visio: tuo sänky toista seinää vasten, seinälle oven viereen pari liuskaa kuviollista tapettia, tapetin päälle viilupintainen avautuva peili ja naulakko, jotka ovat ovat odottaneet paikkaansa löytyväksi. Kuulostaako lainkaan toteuttamiskelpoiselta?

Tapeteiksi mietinnässä Ruusuköynnös joko keltaisena tai punaisena, tai sitten Kukot. Ei välttämättä monen makuun, mutta voisi sopia tähän retroisaan sekamelskaan. Mielipiteitä?

Kuvat Tapettitalo

11. helmikuuta 2012

Postin tuo



Eilen postiluukusta kolahti harvinaisuuksia, peräti kaksi oikeaa postia kerralla. Toista oli 90-luvulla, kun teksti-tv:n nuortenpalstalle lähetetty ilmoitus poiki useita kirjeenvaihtokavereita, ja postilaatikolle kipaisu oli aina jännittävää.




Sisko muisti Aasiasta ihanilla käsitöillä. Ruokalaputkin voivat näköjään olla kauniita! Mitenhän tämän raskii sotkea mustikkasoseella...


Toinen hyvän mielen tuoja oli Pienen vihkon arpajaiset, josta tuli kotiin kautta aikain ensimmäinen blogiarpajaisvoitto, kaunis korttisarja.




Viikonlopun ohjelmassa majanrakennusta, laskiaispullia (hillolla!) ja siivousta (ensimmäinen tosin kumoaa tämän tehokkaasti). Ja kolmevuotiaan ensiluistelu suoritettu, arvattavan tuskallistahan se tuolla kärsimättömällä luonteella oli, ja muistin kyllä itsekin miksi en ole tämän vuosituhannen puolella luistellut. Tilaisin auringonpaistetta hiihtoa varten!



9. helmikuuta 2012

Ihmisten ilmat

Pöllöt Brasiliasta ja Kiinasta.

Tänään

- Näppäilin ensimmäistä kertaa elämässäni 112. Ei mitään vakavaa, eräs mies oli satuttanut itsensä kaatuessaan.

- Poistuin tästä kaupunginosasta ihmisten ilmoille neljän viikon "lapsivuodeajan" jälkeen.

- Sain kevään ensimmäiset pisamat.




Villahousumuoti joltain muulta vuosikymmeneltä kuin nykyiseltä.

Kiertin bamburätti saman sarjan keittiöpyyhkeen kaveriksi.


Maisemat Helsingissä alkavat kilpailla kohta pohjoisen kanssa. Korkkaisiko hiihtokauden viikonloppuna?







1. helmikuuta 2012

Taitoset


Taitavasta ja taiteellisesta perheestä on iloa harva se päivä. Käytän äitini tekemiä keramiikka-astioita ruuanlaitossa, koriste- ja säilytysesineinä ja kukkaruukkuina. Hopeakorut puen juhliin. Tyttären päällä on ihasteltu retrokankaista ommeltuja takkeja.

Kaukana seikkaileva sisko muistuu mieleen aina, kun vedän jalkaan yhdet monista hänen kutomistaan villasukista ja käytän hänen väsäämiään laukkuja. Tai näen taulun seinällä tai pannulaput naulassa.

Toisen siskon askartelut ilahduttavat sekä lasta että minua, viimeisimpänä tuore isosisko sai ansaitsemansa mitalin. Pikkusiskon jälki näkyy myös tyynyliinassa, öljyvärimaalauksessa, grafiikan lehdissä... Tai iltasaduksi luetaan siskon kuvittamaa lorukirjaa.

Viikonloppuvierailun tuliaisina saatu tarjoiluvati korkattiin miehen synttärikakulla.

Isäni tuotokset eivät kerrostaloasuntoon mahtuisi. Lapsuudenkotini pihapiiriin kohosi nimittäin aikanaan muun muassa yli metrin korkuinen betoninen karhu ja pyörillä kulkeva sauna.