24. maaliskuuta 2013

Sielu selkärangassa







Koko alkuvuonna en lukenut yhtään romaania. Tietokirjoja kyllä, mutta kaunokirjallisuudessa tuli harvinaisen pitkä tauko. Syy oli Karl-Ove Knausgårdin, jonka ensimmäisen Taisteluni-järkäleen sain loppuun uutenavuotena, enkä pystynyt sen kiehtomuksen jälkeen tarttumaan mihinkään muuhun. Jonotan toista osaa kirjastosta, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, oli päästettävä reviirille muitakin. Lomailu anoppilassa antaa lukemiseen hieman paremmat mahdollisuudet kuin arki suo, joten viiden päivän jälkeen on menossa kolmas kirja.

Peter Franzénin Tumman veden päällä palautti uskomattoman hyvin vahvoja, mutta silti hiuksenhienoja tunnelmia lapsuudesta (kun autoissakin oli kengurubensaa). Kirsi Pihan Medicien naapurissa sai minut puhumaan taas italiaa, unissani. Virginia Woolfilta olen tähän mennessä oppinut, missä on sielun asuinsija: selkärangan puolivälin tienoilla.

10. maaliskuuta 2013

Häikäistynyt








Aurinkoinen viikonloppu häikäisi linssinkin läpi. Pajunkissoista tajusin maaliskuun. Reilun viikon päästä otetaankin varaslähtö pääsiäislomalle!

Mutta mikä tai kuka jättää tuollaisia jälkiä jäälle?

8. maaliskuuta 2013

Muovi tuli taloon



Lapsiperheen eteinen ei oikein kestä päivänvaloa, kuvataan se siis suosiolla ilta-auringossa stailaamattomana. Sisustuslehtien kuvissa eteisen naulakossa roikkuu aina pari kaunista takkia, me tungemme viiteen naulaan talviaikaan molempien lasten kahdet talvihaalarit ja vanhempien kolme-neljä takkia kummaltakin (harvemmin käytettävät säilytetään vaatehuoneessa - kysymys tietysti kuuluu kuinka monta talvitakkia ihminen oikein tarvitsee...).

Kaikkien neljän pipot, kaulahuivit, tumput ja kypärähuput survottiin elegantteihin muovikoreihin (olisikohan niillä kohta retroarvoa?), kunnes meille muutti tuo muovinen designsäilytin, Kartellin Componibili. Ei se paljon asustekasan korkeutta madaltanut, mutta nyt lapset voivat tonkia sopivalta korkeudelta omansa itse, toinen vielä purkamisvimma mielessään ja toinen jo tarkkana mitä haluaa päälleen laittaa.

Sisustusvimma kanavoituu järjestyksen muuttamisen ja pikkuremppaamisen lisäksi uusina hankintoina, kun tulee tarpeita uusille huonekaluille. Tai siis ei uusille vaan pääasiassa käytetyille, joten prosessi on hidas. Pitää löytää juuri tietynlainen kaluste, omantyylinen, kohtuuhintainen ja mieluiten läheltä. Ja siinä täydellistä löytöä odotellessa ehtii keksiä jo monta muuta juttua, joita täytyy alkaa metsästää...

1. maaliskuuta 2013

Keltainen helmikuu




Helmikuussa sain siskoni samaan kaupunginosaan.

Mietin jo syksyä ja tutustuimme päiväkoteihin.

Sain muutaman tarmonpuuskan, joiden ansiosta soittelin puheluita ja löysin patapadan ilot uudelleen.

Anoin apurahaa.

Harjoittelimme esikoisen kanssa kaveriyökyläilyä ensimmäistä kertaa.

Intouduin kodin uudesta järjestyksestä, toteutus etenee hitaammin kuin ajatus.

Suunnittelin matkaa kylmempään ilmanalaan.

Matkasin sukset kainalossa Tampereelle.

Luulin viimeisteleväni ensimmäisen villatakkini, mutta maaliskuun puolelle meni.


(Inspiraatiosta kiitos Taivaantarkkailijalle.)