27. syyskuuta 2014

Sumuinen, lämmin omenasyksy



Tämä alkusyksy jää sateista huolimatta mieleen intiaanikesänä. Kun jatkettiin lämpimiä päiviä vielä illasta parvekkeella, käytiin uimarannalla syyskuussa, syötiin lounasta remontin välissä ulkona ja iltapalaa piknikillä.




Muiden kuvista päätellen tattisato oli mahtava, minä bongasin vain kaunista luontoa ja kaksi kantarellia.


Kaupungin valtasi sumu, välillä metron ikkunasta näkyi meren sijaan pelkkää tyhjää. Sumu on vaikea kuvattava, mutta tämä hieno sumu aamuauringossa suostui kameran tallennettavaksi.


Tämä oli ensimmäinen kunnon omenasyksy, ja häviää vielä varmasti tulevien syksyjen sadoille. Ensin nautittiin lahjaomenista, sitten päästiin tekemään oman pihan viimeisistä ämpärillisistä hillot ja mehut.

8. syyskuuta 2014

Meren ympäröimänä






Saaren nimi unohtui jo. Mieleen jäivät tärkeämmät asiat: lämpimät kalliot, iso joutsenlauma, pulahdus mereen veneen perästä, lapset joita ei tarvinnut tänä kesänä enää kantaa, pieni kateus toisen seurueen riippumatosta, auringonlaskun jälkeen humahtava kosteus, teltassa riehuvan kaksivuotiaan rusauttama nenäni, nuotio pimeässä yössä, ihanat ystävät.