26. heinäkuuta 2012

Ihanaa materiaa idyllissä



Käytiin niin idyllisessä paikassa keskellä ruotsinkielistä Pohjanmaata, että meni jo melkein ällömakean puolelle (kateusko se siellä puhuu?). Kaunista maaseutua, punaisia puutaloja ja vanhan tavaran puoti Lundagård.





Tuo liike oli se syy, miksi ajelimme paikkaan, johon ei varmasti olisi muuten eksynyt. Ja olihan se tunnelmallinen, mukaan tosin tarttui vain peltinen postiloota. Juuri vintageliikkeissä käy usein niin, että vaikka hienoa tavaraa olisi kuinka, voi todeta melkein kaiken loppujen lopuksi tarpeettomaksi. Sitten voi olla salaa tyytyväinen itseensä, ettei hamstrannut kotiin lisää rompetta. Sen sijaan saikin inspiraatiota ihan ilmaiseksi.



23. heinäkuuta 2012

Töppöset jalassa mustikkaan



Onneksi mansikat ja mustikat kypsyvät, vaikka lämpömittari ei kovin korkealle nousisikaan! Harvassa paikassa olen nähnyt mustikkapensaita takapihalla, mutta täällä "vanhusten palvelutalossa" (niin kuin appivanhemmat kotiaan kutsuvat) tämäkin palvelu pelaa. Sormet jo syyhyävät päästä täyttämään omaa pakastinta, viikon päästä se onnistuu.




Päivät sujahtelevat suht rennosti, lasten kanssa täytyy reissussakin pitää tietysti rutiinit yllä, jotta ei menisi aivan hulinaksi. Vaikka kotiäiti ei lomaa tunnekaan, silti tuntuu "lomemmalta" kuin tavallisesti (miehen mielestä ainakin olen lomalla, kerran pystyn unohtamaan kielioppisäännöt).



Jotain hyvää viileässäkin kesässä: villalanka ei hiosta käsiä. Olen opetellut erilaisia virkkaustekniikoita, ja nyt on äitiysloman tavoitteista täytetty oikeaoppisen isoäidinneliön opettelu. Jostain syystä ei muuten tullut pakattua vauvalle villasukkia mukaan, nämä mintunväriset töppöset piti käydä hakemassa kirpparilta 20 sentillä.

P.S. Meille muuttaa uusi asukki, suoraan 70-luvulta. Pitää ääntä, tottelee ihmistä. Arvaatteko, mikä?

17. heinäkuuta 2012

Sukkula sujahtaa




Katsokaas mihin olen päässyt purkamaan piilevät aggressioni viime päivinä. Paukutan kangaspuilla mattoa, ja se jos mikä tyhjentää pään. Tarvitsee vain polkea, sujauttaa sukkula, vaihtaa poljinta, paukauttaa kaksi kertaa ja taas sama alusta. Yhden imetystenvälin aikana eli muutamassa tunnissa ehtii kutoa melkein puoli metriä.

Kuvan sävyjä on vaikea saada kohdilleen näin lainalaitteilla, mutta uskokaa tai älkää, vaaleanpunaista sieltä pukkaa. Anopin leikkauspalvelu toimitti räsyt valmiina, ja perheessä riehuva prinsessaepidemia on selvästi leviämässä, kun suostuin ottamaan hempeät kuteet mukaan.

Viimeksi olen kutonut mattoja parikymmentä vuotta sitten, kun kävin lapsena kesäisin käsityöneuvontakeskuksen kursseilla. Ei voi mitään, mutta kylläpä sitä tuntee olonsa vähän vanhaksi, kun monista jutuista alkaa olla kulunut 20 vuotta!

15. heinäkuuta 2012

Savestettiin



Äitini luona ei koskaan tiedä, missä seuraavaksi törmää keramiikkaan. Nyt pensasaitoihin oli ilmestynyt tuumailevia lintuja ja saunaan huutavia naamoja.

Tytärkin pääsi savitöiden makuun eli omien sanojensa mukaan savestamaan - miksi tuo nerokas verbi ei ole käytössä suomen kielessä? Hän kävi vähän väliä pihamökin savipajassa iskemässä sormet saveen, ei sen niin väliä mitä sai aikaiseksi. Minulta tilattiin "valtakuntakissa" Kissojen valtakunta -animaation mukaan, mutta lopputulos ei kuulemma ihan osunut kohdalleen, kun en siinä äkkiseltään muistanut, miltä tuollaiset kissat mahtavat näyttää.




12. heinäkuuta 2012

Tukat hulmuun



Me tytöt laitettiin tukat hulmuun avoauton kyydissä. Lapsi keksi termin viime kesän helteillä, kun ajeltiin mökkiteillä ikkunat auki. Jos julkaisisin kuvia meistä, näkisitte nyt tuulitukat ja vauhdin aikaansaamat virneet, osaatte varmasti kuvitella!


Pienin ei vielä päässyt kokemaan vauhdin hurmaa, mutta sai lohdutukseksi räplätä samanhenkistä pikkuautoa. Ja sekös maistui hyvältä, kaikki menee nyt sutjakasti suuhun.

10. heinäkuuta 2012

Ovi auki ja ulos




Terveiset lomamaisemista! Reissukuukauden ensimmäinen etappi on takana. Huisketta riittää, mutta erilaista kuin kotona, virkistävää lomaohjelmaa. Johonkin väliin joskus rauhallisempikin hetki. Useampi syli auttaa asiaa.





Uimista, pyöräilyä, avoautoilua, synttärikakkujen syöntiä, grillausta, saunomista, savitöiden tekoa, ompelua, vintin tonkimista, sisustuslehtien lukemista, itikoiden läiskimistä, kortin pelaamista. Niistä on kesäviikko tehty. Yhdellä ovenaukaisulla ulkona, ilman pukemista tai edes kenkien laittoa. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä hellemekko päällä.




Tuo pohjoispohjanmaalainen luonto on periaatteessa vaatimaton, mutta kuitenkin pienieleisyydessään kaunis.

1. heinäkuuta 2012

Katson maalaismaisemaa



Vaikka vähän uhosinkin, ettei Helsingistä tarvitse lähteä maalle, lähdemmepä kuitenkin. Ei nyt aivan maaseudulle niin pienempiin ympyröihin ainakin. Loma alkaa kuvien maisemissa. Optimisti odottaa, että heinäkuu tuo helteet ja kesäfiilikset, toivottavasti teillekin!