30. toukokuuta 2012

Pölytystä



En ole kadonnut kesälaitumille, vaan kodin pölyisiin nurkkiin, kirjaimellisesti. Anoppi on taas auttelemassa tätä univajeista äitiä, joten kunnon kotirouvana olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja puunannut huushollia. Ei kuulosta ehkä rentouttavimmalta mahdolliselta ajanvietteeltä, mutta helpottaa henkisesti saada tehtyä roikkuneita hommia pois. Siihen kun ei arkipäivien hieman kaoottisemmassa pyörityksessä ole aikaa tai voimia. Nyt on siis suursiivouksen lisäksi esimerkiksi vaatehuone järjestelty, lasten pienet vaatteet lajiteltu ja petauspatja tomutettu. Ja pää siten tuuletettu!

Helsingissä on viime aikoina ollut ilahduttavan paljon pihakirppiksiä. Helpoimmin niiltä löytää pientä tarvittavaa (tai prinsessapenaaleja) lapsille, mutta nappasin itsellenikin saaliin. Tummansininen Pehtoori-pannu pääsi aiemmin hankitun punaisen peesiin. Vielä kun saisi itsekin lastenvaatteet myytyä eteenpäin, ei tässä projektit lopu. (Tuli muuten aikamoinen hinku samantien remontoida vaatehuone, mutta hillitsin itseni ja säästin sen kesäloman iloksi.)


On niillä kesälaitumillakin käyty. Etsi kuvasta mehiläinen!

24. toukokuuta 2012

Tukka hyvin

Kun kerran isosiskonkin niskalettiä esiteltiin tässä taannoin, vilautetaan tasapuolisuuden nimissä myös tuon pikkukörmyn takaraivoa.


Tukka takana, elämä edessä. Myös pikkasen hikeä pukkaa. Kansainvälisemmille markkinoille voisi lähteä yrittämään sloganilla Business in the front, party in the back.

23. toukokuuta 2012

Myyrän viemää



Erään talon pihalla oli violetteja tulppaaneja ja punaisia tulppaaneja. Ja sitten oli iloisesti sekaisin violetteja ja punaisia tulppaaneja (ja kuvien ulkopuolella vielä valkoisia, vaaleanpunaisia ja punakeltaisia). Talon asukas kertoi, että myyrä oli myllännyt kukkapenkin mielensä mukaan ja kuljetellut kukkasipulit aivan uuteen järjestykseen. Hauskaa ajatella hitusen kapinahenkistä myyrää.



Tämä tulppaanitapaus ehkä kertookin, missä jamassa elämäni on. Positiivista: minulla on tarpeeksi aikaa kuljeksia ympäriinsä ja tuijotella tulppaaneja. Arveluttavaa: elämäni on niinkin jännittävää että jään pohdiskelemaan kukkasia, ja päivän ainoa aikuiskontakti on kukista jutteleva rouva.


No mutta onhan nämä komeita! Bonuskuvana istutukset Katajanokalta, olen todistettavasti poistunutkin lähiöstä.

19. toukokuuta 2012

Ruokaa ja vapautta





Minun ravintolapäiväni näyttämö oli merenrannalla, komean laivan kyljessä. Pari tuntia itsekseen kaupungilla vapaudenhuumassa. Djemberumpujen soittoa niin että tuolit tärisivät. Aurinkoista, mutta nahkatakki oli tuulisena päivänä (onko tänä keväänä Helsingissä muuta ollutkaan?) sopiva valinta.

Olen sen verran kyllästynyt omien pöperöideni syömiseen, että oikein odotin pääseväni syömään muiden laittamaa ruokaa. (Toisinaan ikävöin jopa työpaikan ruokalaa.) Kasviswrap oli ihan ok, mutta yllätin itseni kuitenkin miettimästä, että olisin tämänkin tehnyt itse paremmin, vaikka en mikään kummoinen kokki olekaan.

Mitä tästä opimme? No ei ainakaan sitä ettei kannattaisi osallistua ravintolapäivään ja syödä vain omia sapuskoja. Eikä muuten sitäkään että minun olisi syytä kokkailla joskus ravintolapäivänä, siihen ei gastronominen itseluottamukseni riittäisi. Kenties vain sen, että jos ruokanautintopuolella on vajausta, kannattaa paikka valita vähän tarkemmilla kriteereillä.


15. toukokuuta 2012

Kukintatiedotus


Kirsikkapuut kukkivat nyt, hetken. Mietin, miksi luonto annostelee tuollaista kauneutta vain muutamaksi päiväksi vuodessa, mutta niin kai se on kuten muidenkin asioiden kanssa, että kauneuden huomaa juuri siksi että muulloin sitä ei ole. Ei passaa turtua, havahtuminen on hyväksi.







Aikanaan ihmettelin, miten joku jaksaa kuvata kukkia saati katsella niitä kuvia. Salakavalasti kukat ovat alkaneet kuitenkin työntyä linssin eteen, nytpä kyllästän teidätkin siis luonnon ihmeillä.

13. toukokuuta 2012

Neljäs äitienpäiväni


Tyttären äitienpäiväkorttiin on kirjattu ylös seuraavat totuudet (hoitopaikan hoitajat kirjureina):
"Kiitos ja haluan halia sua. Äiti vie mut joskus balettiin. Äidin kanssa haluan mennä jätskille."

Mitäpä siihen on vastaan sanomista? Tanssitunteja suunnitellaan syksyksi, jätskejä toteutellaan jo nyt.


Tässä meidän neidin (3 vuotta 10 kuukautta) muita lausahduksia hiljattain:

Lapsi: "Minä olin tänään surullinen."
Äiti: "Miksi sinä olit surullinen?"
Lapsi: "Niin se elämä menee, ihmiset on joskus surullisia ja aikuiset tulee vihaisiksi lapsille."

"Aina sä äiti sekoilet."
"Mulla on hyvä muisti, sulla on pahempi muisti."

Lapsi ojentaa äidille puhelimen: "Ehkä sun pitäis käydä veisbuukissa."

Lapsi ohikulkijoille: "Mikä sun nimi on? Miks sulla on tommonen (rollaattori)? Miks sulla on tommonen hattu? Miks sulla ei oo hattua? Hei toi mies on paljaana! (ilman paitaa) Miks sä kannat tuolia? Miks sä siivoot?

Lapsi isälle nukkumaanmenoa pitkittääkseen: "Kerro mulle jotain mitä mä ymmärrän."

Lapsi on pyytänyt jo pari päivää lettuja, ja lopulta teen niitä itkeskelevä vauva toisella käsivarrella (superäitipisteitä!). Pyydän tytärtä syömään. Saan vastaukseksi: "Mä en ota lettuja, ne on varmaan myrkytettyjä." Äiti: "???" (taitaa aloittaa jo jonkinlaisen voitsittenpoistuakeittiöstä-marttyyrijupinan). Lapsi: "No mä vaan vitsailin!" (Lapsi syö kolme lettua, äiti viisi.)



Ensimmäistä kertaa vietän äitienpäivää kahden lapsen äitinä, kun tämä pikkuherra on menossa mukana.

9. toukokuuta 2012

Vihreitä haaveita


Ulkoilutin basilikaa ja salaatinalkuja parvekkeella. Oli ajatuksia taimien kasvatuksesta tai jopa viljelylaarista, mutta mitenkäs mitään ei ole tapahtunut. Kumma kun eivät itsestään ilmesty.


Parvekkeen aion kuitenkin laittaa kesäkuntoon, vieläpä piakkoin. Pienenpienelle säiden armoilla olevalle avoparvekkeelle ei paljon mahdu, varsinkin kun parvekevaunut vievät suurimman osan tilasta. Jotain säleikköön nopeasti kiipeävää kasvia kumminkin, ja vähän yrttejä. Kokemuksesta opin, että ne eivät parvekelaatikon paahteessa kauaa sinnitelleet kovin freeseinä, jospa lattianrajassa vähän varjoisammassa onni olisi suotuisampi. Myös viherpeukalon puutteessa saattaa olla osasyynsä.





Onneksi metsän kukkien ihailuun ei tarvita kasvien sielunelämän syvempää ymmärrystä.


Kävin myös siirtolapuutarhalla vähän haaveilemassa. Minimaaliset tilat ovat aina kiehtoneet minua, leikkimökit, asuntovaunut, majat. Pienenä haaveilin olevani arkeologi, joka asuntoautollaan kiertelee kaivauksilla pitkin maailmaa. Eipä tuo hullummalta vieläkään kuulostaisi! Olin joskus vapaaehtoisena kaivauksilla tutkimassa Kainuun keskiaikaista asutusta, siihen se jäi.

Mielenkiinnolla odotan, toteutuuko unelma siirtolapuutarhamökistä jonakin päivänä. Sen eteen ainakin täytyy tehdä töitä (ihan konkreettisestikin), sillä Helsingissä osataan kyllä pyytää mökeistä hyviä hintoja. Mökin puunauksen lisäksi saisi tuo viherpeukalokin vähän treenausta, luultavasti yrityksen ja erehdyksen kautta.

4. toukokuuta 2012

Paluu pyöreään


Muistoja viime kesältä, kun oma vatsani alkoi vasta pyöristyä. Tulevia olotiloja enteillen väsäsin heinäkuun helteillä savesta tällaisen. Nyt äitini muisti tuoda muhkeuden mukanaan poltettuna.


Oma muhkuni näytti noin viikkoa ennen synnytystä tältä. Täytyy sanoa, että onneksi tuo kohta nelikuinen lopputulos on ulkona.

1. toukokuuta 2012

Kirpeetä, pirteetä


Vappu on hulinoitu, tervetuloa toukokuu!

Eniten riemua tuottivat ilmapallot ja kemuihin saapuneet ystävät. Laseihin samppanjaa, epämuodollinen piknik ympäri olohuonetta, aurinkoa leikkipuistossa.


Kotirouvapisteitä tänne ensimmäistä kertaa tehdystä simasta, tällä hunajaisella ohjeella. Reseptiä kehotetaan kokeilemaan keväämmällä myös raparperista, voisipa testatakin!