28. marraskuuta 2012

Tähän palattaneen vielä












Hieronnassa joka viikko (7 euroa tunti). Päivittäin ravintolassa syömässä. Mukavan leppoisa ilma, kun lämpöä on vain 27. Uima-allas pihalla, meri lähellä. Aikatauluttomia päiviä.
Veikkaanpa, että näitä viikkoja muistellaan muutamakin talvi eteenpäin, kun pusketaan pimeässä ja loskassa töihin ja tarhaan.

Onkohan tuon suht voimallisen thaihieronnan vai kovempien patjojen ansiota, että vihoitteleva selkäni ei ole oireillut täällä yhtään. Ei ole valittamista siinäkään.




24. marraskuuta 2012

Oma bungalow kullan kallis






Huomenna Thaimaan valohoidostamme on kulunut jo puolet. Aika kuluu uskomattoman nopeaan, mutta toisaalta pimeä ja kylmä Suomi tuntuu kaukaiselta. Tuntui absurdilta nähdä minijoulupukki kaupassa, täällä kun elää jotenkin vuodenajatonta aikaa eikä joulun tuloa edes muista.

Pienten lasten kanssa reissaaminen on hyvin erilaista kuin ilman, raskaampaa tietysti, mutta sillä tapaa rennompaa, ettei suorituspaineita ole. Emme kiertele katsomassa nähtävyyksiä, vaan päivät kulkevat samoja kaavoja lasten ehdoilla. Ruokailujen ja unien välissä viilentelemme uimassa, yritän varastaa jossain välissä kirjoitushetkeni, ja välillä repäisemme ja käymme ihmisten ilmoilla tuktukilla.

Vietimme pari viikkoa Ko Sametin saarella, yhdellä rannanpätkällä, saarella ei ole edes kunnon tietä. Pienet ympyrät sopivat hyvin lomanaloitukseksi, totaalinen irrottautuminen arjesta. Myös siinä mielessä, että bungalow siivottiin joka päivä, kaupoissa ei myyty ruokaa eikä ruoanlaittomahdollisuuksia ollut. Söimme siis ravintolassa kolme kertaa päivässä... Vaati aikamoista nälän ja väsymyksen ennakointia, eikä tietysti aina onnistunutkaan.

Thaimaalaiset ovat uskomattoman lapsiystävällisiä, ja lasten ansiosta paikallisiin saakin paljon kontaktia. Kaikenikäiset, jopa teinipojat, heittäytyvät hetkessä kukkuu-leikkeihin vauvan kanssa (thaiksi ta-ee!) ja lapset kiertävät sylistä syliin. Tarjoilijoilla on aikaa käydä töiden lomassa viihdyttämässä lapsia. Mökkikylässä oli mukava henkilökunta, ja saimme jopa kotiin viemisiksi majatalon rouvan meille neulomat paksut pipot sekä ompelemat veikeät öttiäiset.











22. marraskuuta 2012

Enää ei palele



On lämpöä, kuumaa, hikinäppyjä. Ja on meri lämmin kuin poreallas, varjon tuoma helpotus, ne hetket ennen ja jälkeen päivänpaisteen kun ilma tuntuu iholta, juuri sopivan lämpöiseltä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna en palele. Paitsi hetkittäin ilmastoinnin puhurissa.

Saariseikkailu on ohitse, nyt opettelemme lomaelämää uudessa kaupungissa. Yhteys ulkomaailmaan toimii siis vähän paremmin ja jahka saan kuvia koneelle asti, näytän teille missä olemme piileskelleet.

2. marraskuuta 2012

Ja hän katsoi ikkunasta ulos











Kuvittelin, etten ole viime aikoina juurikaan tarttunut kameraan. Sujautin muistikortin kuitenkin koneeseen, ja huomasin, että olen näköjään ikuistanut syksyn tuloa muistamaani ahkerammin. Muutamassa viikossa luonnon sävy on ehtinyt muuttua aurinkoisesta ja värikkäästä paljon hailakammaksi.

Tämä pimeys ei ole päässyt kuviin saati päähäni, oikeastaan en ole uhrannut sille ajatustakaan. Tuskailen vasta sitten, jos talvi ei reissun kuumuuden jälkeen tunnukaan tervetulleelta.

Neljänteen kerrokseen kiipeämisestä saa palkinnon, kun katsoo keittiön ikkunasta metsää ylhäältä päin. Näkymä on aina erinäköinen, erityisesti kun on hereillä kaikkina mahdollisina vuorokaudenaikoina. Helpoin mahdollinen kuvauskohde, mutta silti tykkään ikkunakuvistani sen verran, että haluaisin koota niistä kuvakollaasin seinälle. Kaikki yllä olevat kuvat on otettu samasta paikasta. Alla muutama punainen pilkahdus muualta.




P.S. Naapurista jytkyy poppi ja raikaa virolaiset juomalaulut, onneksi mulla on parempi musiikkimaku. Tähän syksyyn yhdistän myöhemmin erityisesti Evan & Manun ja The xx:n. (Valittamaan ei voi kyllä käydä, meistä lähtee takuulla enemmän meteliä.)