26. heinäkuuta 2013

Uusia vanhoja vaateaarteita



Tuleva syksy (ja töihinpaluu!) alkavat ilmeisesti tunkeutua ainakin alitajuntaan, sillä tekee mieli uusia vaatteita. Kun nyt äitiyslomalla ei ole tullut juuri hankittua uusia vermeitä ja keväällä vaatehuoneremontti teki sopivasti tilaa hyllyille, sallittakoon pieni täydennys. Tänään hummailin parilla kirpputorilla niin, että kadotin ajantajuni. Mutta: löysinkö tosiaan täydelliset farkut seitsemällä eurolla? Aika näyttää. Aikomuksena on ostaa myös muutama salonkikelpoinen vaatekappale suomalaista designia, mutta tällä reissulla ei niihin asti ehtinyt.

Kesän paras shoppailuretki suuntautui kuitenkin mummulan vintille. Se on loputon aarreaitta, josta löytää vaatteita vuodesta toiseen, vaikka oma maku muuttuu. (Tai siis aarreaitta minulle, äidiltä ja anopilta ei ymmärrystä maulleni herunut...) Uudet tuulet pukeutumistyylissä ja vallitseva muoti auttavat katsomaan kätköjä aina uusin silmin. Kohta 20 vuotta sitten kaivoin vintiltä makeimmat näkemäni hippivaatteet, nyt käteni tarttuivat kukkamekkoihin ja paitapuseroihin.

22. heinäkuuta 2013

Siksakkia Suomen halki



Suomi-turnee vetelee viimeisiään. Lapissa asti on käyty, mutta yhtään kunnon tunturia ei nähty. Miehen mukaan haikailen turisti-Lapin perään, vaikka näin sen aidoimmillaan: metsät tien varsilla ja tyhjästä rakennetut kaupungit, jotka voisivat sijaita missä tahansa Suomessa.

Mustikoita on poimittu pakastimiin ympäri maata. Marjaexpressiä odotellessa!

12. heinäkuuta 2013

Romahtaneissa unelmissa





Nyt viiletämme loma-Suomessa, mutta ennen reissua teimme kaksi eri retkeä Laajasaloon Helsingissä. Ensimmäisellä todistettiin palaa historiaa ennen kuin on liian myöhäistä, Kruunuvuorenrannan hylättyjä huviloita.

Puuhuvilat on päästetty huonoon kuntoon jo vuosikymmeniä sitten, kun ne ovat odottaneet purkamistaan uuden asuinalueen tieltä. Nyt viimeinen tuomio lienee lähellä, eikä romahtaneissa huviloissa paljon pelastamista olekaan. Surkeaa, että tällainen harvinainen helmi on laiminlyöty. Yksi huviloista näytti kohtuukuntoiselta, toivottavasti edes se jäisi uuden kaupunginosan historianpilkahdukseksi.

Paitsi huviloita, alueella on humisevaa metsää, pieni lampi, lumpeita ja hienoja merinäkymiä kohti kaupunkia. Ja ensimmäistä kertaa näin Helsingissä suopursuja, kuinka kotoinen tuoksu! Metsästä ulos astellessa olo oli hitusen kummastunut, kuin olisi piipahtanut toisessa maailmassa. Käykää, ihmetelkää, surkutelkaa; ohjeet perillepääsyyn ja lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.