Sumuinen, lämmin omenasyksy

Tämä alkusyksy jää sateista huolimatta mieleen intiaanikesänä. Kun jatkettiin lämpimiä päiviä vielä illasta parvekkeella, käytiin uimarannalla syyskuussa, syötiin lounasta remontin välissä ulkona ja iltapalaa piknikillä.

Muiden kuvista päätellen tattisato oli mahtava, minä bongasin vain kaunista luontoa ja kaksi kantarellia.

Kaupungin valtasi sumu, välillä metron ikkunasta näkyi meren sijaan pelkkää tyhjää. Sumu on vaikea kuvattava, mutta tämä hieno sumu aamuauringossa suostui kameran tallennettavaksi.

Tämä oli ensimmäinen kunnon omenasyksy, ja häviää vielä varmasti tulevien syksyjen sadoille. Ensin nautittiin lahjaomenista, sitten päästiin tekemään oman pihan viimeisistä ämpärillisistä hillot ja mehut.

Meren ympäröimänä

Saaren nimi unohtui jo. Mieleen jäivät tärkeämmät asiat: lämpimät kalliot, iso joutsenlauma, pulahdus mereen veneen perästä, lapset joita ei tarvinnut tänä kesänä enää kantaa, pieni kateus toisen seurueen riippumatosta, auringonlaskun jälkeen humahtava kosteus, teltassa riehuvan kaksivuotiaan rusauttama nenäni, nuotio pimeässä yössä, ihanat ystävät.

Tämä talvi

Talvi tuli, talvi meni – tai ei oikein tullut, mutta meni kumminkin. Blogi on jäänyt, tielle tuli elämä.

Tässä talvi kuvina, joita on kertynyt niin vähän, että saakoon mennyt vain yhden postauksen. Tehdään tilaa uusille. Merkittäköön muistiin, että kulunut talvi ei ollut läheskään niin aurinkoinen kuin näistä kuvista voisi päätellä. Vai tarvitseeko sellaista muistaa?

* * *
Marraskuun valoa ja kuuraa

 

* * *
Joulua odottaessa

* * *
Jouluaatto

* * *
Loputon sade

* * *
Hetkellinen pakkanen

* * *
Taiteilevat ballerinajalkapalloilijat

* * *
Helmikuinen meri

* * *

Jäidenlähdön aikaan

 

Hotkaisu saaristoidylliä

Ei tullut katastrofia, vaikka aineksina oli juhannus, vene, meri, kalliot, teltta ja kaksi lapsiperhettä eli neljä alle kouluikäistä vilistäjää. Päinvastoin, kaikki meni mainiosti, lapset nukkuivat teltassa paremmin kuin kotona eivätkä tulleet merisairaaksi - toisin kuin veneen kippari.

Toki juhannusgrillailut hotkaistiin seisten, viininsiemailu auringonlaskussa katkesi huutoon ja aamulla tehtiin äkkilähtö sateessa, mutta tuntui kuin vuorokaudessa olisi ehtinyt toiseen maailmaan. Kiitos Suvisaaristo!

Seurueen biologi tunnisti tämän villinä kasvavaksi ruohosipuliksi, apilasta olisi muuten mennyt.

Häikäistynyt

Aurinkoinen viikonloppu häikäisi linssinkin läpi. Pajunkissoista tajusin maaliskuun. Reilun viikon päästä otetaankin varaslähtö pääsiäislomalle!

Mutta mikä tai kuka jättää tuollaisia jälkiä jäälle?

Maan reunalla

Jalat vievät ja mieli vetää meren rannalle. Pakkasessa ja helteellä, viimassa ja tihkussa. On hauskaa ajatella, että asumme tässä Suomen reunalla, sitten alkaa meri.

Latu olisi ollut korkkaamaton, mutta odotan aurinkoisen keväältä tuntuvan päivän hiihtoinnostusta. Velvollisuudesta en hiihdä enää, sen päätin jo koulussa.