Citynainen evakossa

Teki kuulkaa hyvää viettää kolme päivää citynaisen elämää! Vuokrasin yksiön Helsingin ytimestä, pakkasin kannettavan mukaan ja naputin. Olin ilmeisen tehokas tai sitten päiviini ilmestyi ekstratunteja, sillä ehdin suunnittelemieni töiden lisäksi syödä ulkona, käydä uimassa ja elokuvissa sekä hankkia iltapuvun tuleviin juhliin.

Minihaaveeni on viettää joskus lomaa turistina kotikaupungissa, eikä tämä kauaksi siitä jäänyt, vaikka hommia pitikin tehdä. Ja Helsinki näytti kyllä parhaat puolensa!

Saari vei sydämeni - mutta miten se pelastetaan?

 

Muistikortilla oli vielä kesä. Intiaanikesä on onneksi ulkonakin, mutta kuvissa elokuinen, helteinen sukellus Vartiosaaren siimeksiin. Lyhyt pyrähdys yhteysaluksella; soutaen pääsi yhtä nopeasti, todisti eräs mies koirineen tulomatkalla.

Kärryteitä ja polkuja pitkin vehreyden ympäröimänä kävelimme (matelimme, pyrähtelimme, taapersimme, loikimme) kolmen sukupolven voimin. Saaren toiselle puolelle ja takaisin. Hiljaisuutta, sieltä täältä pilkottavia ihania taloja, muutamia ihmisiä, autoja ei lainkaan.

57 huvilaa oli piiloutunut hyvin, toki hitaanpuoleisella joukkueella ei ehtinyt koko saarta kiertää. Vanha koristeellinen rakennuskanta on alkuperäisasussaan eikä kokonaisuutta ole rikottu uudisrakennuksilla, kerrotaan Vartiosaaren sivuilla. Mutta kuinka kauan, alueen yhtenä vaihtoehtona on kaavoitus tuhansille asukkaille. Oli kyse sitten Vartiosaaresta, Kivinokasta tai Kruunuvuorenrannasta, tuntuu riipaisevalta ajatella, että ainutlaatuisen virkistysalueen luonne mullistettaisiin asutuksella. Ja todennäköisesti kalliilla sellaisella, merenranta kun pilkottaa lähellä. Ymmärrän, että tilaa rakentamiselle tarvitaan Helsingissä, mutta ei mielestäni millä tahansa uhrauksilla. Tällainen saa tunteet kiehumaan.

P.S. Kuulemma koko elämänsä saarella asunut vanha rouva käyskentelee miltei aina pihalla, jonka ohi kuljimme. Vastaan tullut kulkija ihmetteli ääneen, kun rouvaa ei näkynyt. Vieläkin mietin, mitä tuolle mummolle kuuluu.

Tämä kesä

Koska kesä näytti ainakin toistaiseksi olevan siinä, julkaistaan kesän salatut kuvat. (No ehkä kuitenkin vain kuvat, joita ei ole tullut muuten tänne lykättyä.) Tämä oli pitkä, kuuma ja viimeinen vapauden kesäni, joka meni tietysti liian nopeasti.

* * *

Kuvauksia iltavalossa. Ruusun sai tytär lähtiessään tutusta hoitopaikasta.

* * *

Kesäretkellä Laajasalossa. Kun Pikku Kakkosen postiin piti piirtää kesän paras juttu, tyttö piirsi kesäkahvilan. Vastine todellisuudessa siis hetkeksi keltaisen huvilan pihalle pystytetty Helsingin Hella.

* * *

Kesälomareissulla. Kameraan tallentui paljon kuvia, jotka julkaistaan vielä eräänä päivänä. Tässä ne pari muuta.

* * *

Käärmesaari Helsingin edustalla. Ystävien vene on avannut uuden ulottuvuuden, josta päästään toivon mukaan nauttimaan tulevinakin kesinä.

* * *

Elokuun pimenevät illat ja kuivuvat horsmat. Monta lämmintä iltaa parvekkeella tänä kesänä. Viimeisiä viikkoja viedään, uuden edessä ollaan.

Romahtaneissa unelmissa

Nyt viiletämme loma-Suomessa, mutta ennen reissua teimme kaksi eri retkeä Laajasaloon Helsingissä. Ensimmäisellä todistettiin palaa historiaa ennen kuin on liian myöhäistä, Kruunuvuorenrannan hylättyjä huviloita.

Puuhuvilat on päästetty huonoon kuntoon jo vuosikymmeniä sitten, kun ne ovat odottaneet purkamistaan uuden asuinalueen tieltä. Nyt viimeinen tuomio lienee lähellä, eikä romahtaneissa huviloissa paljon pelastamista olekaan. Surkeaa, että tällainen harvinainen helmi on laiminlyöty. Yksi huviloista näytti kohtuukuntoiselta, toivottavasti edes se jäisi uuden kaupunginosan historianpilkahdukseksi.

Paitsi huviloita, alueella on humisevaa metsää, pieni lampi, lumpeita ja hienoja merinäkymiä kohti kaupunkia. Ja ensimmäistä kertaa näin Helsingissä suopursuja, kuinka kotoinen tuoksu! Metsästä ulos astellessa olo oli hitusen kummastunut, kuin olisi piipahtanut toisessa maailmassa. Käykää, ihmetelkää, surkutelkaa; ohjeet perillepääsyyn ja lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.

Leidit kesäyössä

Kesäilta, ystävä, pussiviinit, loputonta höpötystä, yhdeksän tuntia kävelyä ympäri Helsinkiä aamukolmeen. 

Tästä täytyy tehdä perinne!

Syyssunnuntaina

 

 

Olisivatpa kaikki syyspäivät tällaisia. Kaunis sää, sosiaalista elämää, ravintolassa käynti koko perheellä ilman traumoja (itselle tai muille asiakkaille). Pisteet myös pikku raivottarelle, ei suurempia tappeluita tänään.

Kesä jäi aalloille

Tänään tuli syksy, mutta eilinen oli laskettavissa vielä kesäksi. Katselimme siskon kanssa muutaman tunnin Helsinkiä mereltä käsin melat käsissä. Vaatteet kastuivat ja rakko tuli, mutta olipa vain hienoa vuoroin keikkua aalloilla ja lipua tyyntä pintaa pitkin. Alun siksakkuviointikin vaihtui määrätietoisemmaksi menoksi, kun vain peräsimen laski veteen. Oiva taukopaikka löytyi saaren kallioilta, kanervien keskeltä.

Joutomaalle kätkeytyy keidas

 

 

 

 

Seikkailin vain muutaman kilometrin päässä kotoa, mutta aivan eri maailmassa. Kalasataman jättimäisellä työmaalla kulkee graffitiaitojen ja kivilouhosten kehystämä maahan maalattu tie, ja kun sitä jatkaa niemen kärkeen, löytää keitaan. 

Vähän arvelutti lähteä, kun työmaiden meteli tuntuu ympäröivän joka puolella muutenkin, mutta äänet vaimenivat sitä mukaa kun matkaa jatkoi. Seuralaiseni nukkui niin kauan kun kärräsin helteisellä asfaltilla, mutta kun pääsimme perille Ihanaan kahvilaan, hänkin halusi ihmetellä tätä väliaikaisen tilan hetkellistä kukkaanpuhkeamista. Suloinen kahvila kontissa, säkkituoleja ja riippumattoja, meri ja leppoisaa nautiskelua. Tuonne voisi palata jonkun kärsivällisemmän tyypin kanssa.