Meren ympäröimänä

Saaren nimi unohtui jo. Mieleen jäivät tärkeämmät asiat: lämpimät kalliot, iso joutsenlauma, pulahdus mereen veneen perästä, lapset joita ei tarvinnut tänä kesänä enää kantaa, pieni kateus toisen seurueen riippumatosta, auringonlaskun jälkeen humahtava kosteus, teltassa riehuvan kaksivuotiaan rusauttama nenäni, nuotio pimeässä yössä, ihanat ystävät.

Kaarros kesään

Elän vielä kesässä. Ja kesästä. Ja toivotan silti syksyn uudet tuulet tervetulleiksi.

Kuvissa vietetään viimeistä lomaviikkoa ennestään tuntemattomilla mökkiseuduilla. Meri-Teijoon kaarreltiin näitä maalaismaisemia pitkin.

Perillä odotti paahteinen mökki, joka oli paremmin varusteltu kuin koti. Muurahaisten valtakunta. Kirkas merivesi, johon pystyi kävelemään ilman nousemista varpailleen. Metsä täynnä mustikoita. Kaunis ja jotenkin hyvin epäsuomalainen Mathildedalin ruukkikylä alpakoineen.

 

 

 

Mökkiviikon kruunasivat mahtavat kirpparikierrokset. Alkoi kehittyä jo hyvät strategiat siihen, miten kahden ehtiväisen muksun kanssa kierretään isotkin kirpputorit tehokkaasti...

Tämä kesä

Koska kesä näytti ainakin toistaiseksi olevan siinä, julkaistaan kesän salatut kuvat. (No ehkä kuitenkin vain kuvat, joita ei ole tullut muuten tänne lykättyä.) Tämä oli pitkä, kuuma ja viimeinen vapauden kesäni, joka meni tietysti liian nopeasti.

* * *

Kuvauksia iltavalossa. Ruusun sai tytär lähtiessään tutusta hoitopaikasta.

* * *

Kesäretkellä Laajasalossa. Kun Pikku Kakkosen postiin piti piirtää kesän paras juttu, tyttö piirsi kesäkahvilan. Vastine todellisuudessa siis hetkeksi keltaisen huvilan pihalle pystytetty Helsingin Hella.

* * *

Kesälomareissulla. Kameraan tallentui paljon kuvia, jotka julkaistaan vielä eräänä päivänä. Tässä ne pari muuta.

* * *

Käärmesaari Helsingin edustalla. Ystävien vene on avannut uuden ulottuvuuden, josta päästään toivon mukaan nauttimaan tulevinakin kesinä.

* * *

Elokuun pimenevät illat ja kuivuvat horsmat. Monta lämmintä iltaa parvekkeella tänä kesänä. Viimeisiä viikkoja viedään, uuden edessä ollaan.

Hotkaisu saaristoidylliä

Ei tullut katastrofia, vaikka aineksina oli juhannus, vene, meri, kalliot, teltta ja kaksi lapsiperhettä eli neljä alle kouluikäistä vilistäjää. Päinvastoin, kaikki meni mainiosti, lapset nukkuivat teltassa paremmin kuin kotona eivätkä tulleet merisairaaksi - toisin kuin veneen kippari.

Toki juhannusgrillailut hotkaistiin seisten, viininsiemailu auringonlaskussa katkesi huutoon ja aamulla tehtiin äkkilähtö sateessa, mutta tuntui kuin vuorokaudessa olisi ehtinyt toiseen maailmaan. Kiitos Suvisaaristo!

Seurueen biologi tunnisti tämän villinä kasvavaksi ruohosipuliksi, apilasta olisi muuten mennyt.

Loma luotsattu

Tässä lävähtää lakeuksien lomailu kuvina. Kannoin minimaalisen osani ruuanlaittoon ja väsäsin sushia. Pitkänäperjantaina taivallettiin jäätä pitkin luotsiasemalle.

Nyt olen ensimmäistä kertaa yksin kotona sitten kuopuksen syntymän, ja aion käyttää aikani tehokkaaseen vaatehuoneen remontointiin. Rempparaportointia siis luvassa!

Töppöset jalassa mustikkaan

Onneksi mansikat ja mustikat kypsyvät, vaikka lämpömittari ei kovin korkealle nousisikaan! Harvassa paikassa olen nähnyt mustikkapensaita takapihalla, mutta täällä "vanhusten palvelutalossa" (niin kuin appivanhemmat kotiaan kutsuvat) tämäkin palvelu pelaa. Sormet jo syyhyävät päästä täyttämään omaa pakastinta, viikon päästä se onnistuu.

Päivät sujahtelevat suht rennosti, lasten kanssa täytyy reissussakin pitää tietysti rutiinit yllä, jotta ei menisi aivan hulinaksi. Vaikka kotiäiti ei lomaa tunnekaan, silti tuntuu "lomemmalta" kuin tavallisesti (miehen mielestä ainakin olen lomalla, kerran pystyn unohtamaan kielioppisäännöt).

Jotain hyvää viileässäkin kesässä: villalanka ei hiosta käsiä. Olen opetellut erilaisia virkkaustekniikoita, ja nyt on äitiysloman tavoitteista täytetty oikeaoppisen isoäidinneliön opettelu. Jostain syystä ei muuten tullut pakattua vauvalle villasukkia mukaan, nämä mintunväriset töppöset piti käydä hakemassa kirpparilta 20 sentillä.

P.S. Meille muuttaa uusi asukki, suoraan 70-luvulta. Pitää ääntä, tottelee ihmistä. Arvaatteko, mikä?