Aamuaurinko paistaa keittiöön, ilta-aurinko olohuoneeseen. Siihen väliin mahtuu valoisia, tavallisia, mitääntekemättömiä, turhautuneita, ahkeria ja kiitollisia päiviä.
Meinasin kirjoittaa tähän, ettei päässäni liiku mitään. Siis sen lisäksi, että miten saisin vauvan nukkumaan (en saanut, lähdin vaunulenkille) tai missä välissä ehtisin laittaa lounasta (en ehtinyt, söin sämpylän vaunulenkillä).
Sitten kertailin, että olen ajatellut todistettavasti ainakin kahta asiaa tänään.
 |
| Pitäähän sitä dokumentoida tänne tulppaanien elinkaaren viimeinenkin vaihe. |
Inspiroiduin erään arvostetun ammattilaisen haastattelusta ja sitä lukiessani pohdin, voisinko olla hyvä tuossa työssä. Ajatus ei tullut puskista, olen miettinyt sitä aiemminkin. Edellytyksiäkin voisi olla. Mielenkiintoista nähdä, mihin elämä vie - tai mihin minä vien sitä.
Toisekseen mietiskelin, mistä optimistinen elämänasenteeni kumpuaa. Esimerkiksi yövalvomisten jälkeen saatan olla kärttyinen, huumorintajuton tai lyhytpinnainen, mutten kuitenkaan toivoton. Myönteinen pohjavire on säilynyt kaikissa elämäntilanteissa.
Johtuuko optimismi siitä, että pystyn sulkemaan maailman julmuudet tarvittaessa ulkopuolelle, vai siitä, etten ole kohdannut elämässäni suuria vastoinkäymisiä? Vai pystyisinkö olemaan vaikeassakin tilanteessa myönteinen?
Uskon, että myönteinen asenne auttaa elämässä paljon, myös vaikean paikan edessä. Positiiviset ihmiset ehkä selviääkin kriiseistä paremmin. Voisihan sitä tietty jäädä surkuttelemaan, mutta siihen se elämä menisi. Peruspositiivinen luonne auttoi varmasti omaa äitiäni jaksamaan, kun hän jäi leskeksi 45-vuotiaana.
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit! Kriisistä selviytymiskykyä tilanne on varmasti vaatinut sinultakin.
VastaaPoistaMinäkin olen aina miettinyt mikä siunaus on se, että on saanut positiivisen elämänasenteen. Minusta tuntuu, että se on lahja.
VastaaPoistaIhana tuo teidän keittiö, mikä piristysruiske.