Suomalaiskansallisissa tunnelmissa. Pojan hirvihaalarista tulee mieleen modernit Suomi-verkkarit. Piti ihan pyytää isääni kaivelemaan arkistoista aito kansallispuku vuodelta 1983. Meillä taisi olla sellaiset koko perheellä, tässä mallia näytän minä.
* * *
Täällä nykyhetkessä, kaiken yöheräilyn, vauvahymyjen, sairastelujen, hassujen höpötysten ja uhman keskellä, runoilija Olli Sinivaaran kolumnin sanat jäivät pyörimään päässä.
"Omien halujen ja haaveiden valossa nykyinen elämä näyttäytyy välivaiheena, jonka jälkeen alkaa taas oikea elämä. Lapsiperhe-elämässä emme olekaan elämän keskellä, vaan siitä jotenkin sivussa, kun ei ehdi tehdä mitään. Näin helposti ajattelemme.
Kunnes sitten jokin tilanne saa yksilöllisen elämänlaadun siirtymään taka-alalle ja asioiden järjestyksen kääntymään: elämä onkin nyt siellä, missä niin sanottua omaa elämää on vähemmän. - - Olen enemmän elämän keskellä kuin missään aiemmin." (Kaksplus 3/2012)
Lapsiperheaika on hyvin ristiriitaista, ja tunteet vaihtelevat ääripäästä toiseen - niin lapsilla kuin vanhemmillakin. Itse lapseni halusin, tiedän, ja olen heistä onnellinen, mutta tuntuisi tekopyhältä olla myöntämättä, etteikö tästä hetkestä nauttiminen olisi välillä vaikeaa. Olen kyllä harjoitellut hetkessä elämistä, miksipä sitä ei voisi oppia niin kuin mitä tahansa muutakin elämäntaitoa, ja mielestäni kehittynyt siinä. Toisen lapsen vauva-ajasta ainakin osaa nauttia kiirehtimättä asioiden edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!