En ole niitä äitejä, jotka huokailevat ja ihastelevat ylisöpöjen vauvatavaroiden äärellä. Kammoksun pastellivärejä ja joka pintaan tungettuja nallekuvioita. Ketä varten ne ylipäätään tehdään? Ei kai niitä osaa arvostaa vauvakaan, joka kiinnostuu eniten vahvoista väreistä ja graafisista kuvioista.
Imetystyynyn vaaleankeltainen pupukangas vaihtui keltaisiin kukkiin äitini avustuksella. Samalla saatiin hyötykäyttöön vanhoja hamstrattuja kankaita (ei se pino onneksi ole koskaan valtavaksi kasvanut).
En ole toisaalta myöskään niitä vanhempia, jotka hankkivat lapselleen vain hyvännäköistä designia. Otan vastaan käytettyä tavaraa ulkonäöstä välittämättä tai valitsen kaupassa pienimmän pahan.
Vaipanvaihtoalustoissa tämä oli neljä vuotta sitten hillityin kuosi. Onneksi sen peittää useimmiten valkoinen harso.
Sitterinkään kangas ei silmiä hivele, mutta onneksi vauvatavaran käyttöikä on lyhyt. Sitten tulevatkin ne lapsen itse valitsemat värit (isommalla vaaleanpunainen jyllää edelleen) ja kaiken maailman muovikrääsät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!