Sumuinen, lämmin omenasyksy

Tämä alkusyksy jää sateista huolimatta mieleen intiaanikesänä. Kun jatkettiin lämpimiä päiviä vielä illasta parvekkeella, käytiin uimarannalla syyskuussa, syötiin lounasta remontin välissä ulkona ja iltapalaa piknikillä.

Muiden kuvista päätellen tattisato oli mahtava, minä bongasin vain kaunista luontoa ja kaksi kantarellia.

Kaupungin valtasi sumu, välillä metron ikkunasta näkyi meren sijaan pelkkää tyhjää. Sumu on vaikea kuvattava, mutta tämä hieno sumu aamuauringossa suostui kameran tallennettavaksi.

Tämä oli ensimmäinen kunnon omenasyksy, ja häviää vielä varmasti tulevien syksyjen sadoille. Ensin nautittiin lahjaomenista, sitten päästiin tekemään oman pihan viimeisistä ämpärillisistä hillot ja mehut.

Osoita sormella kala

Sunnuntai oli kalatoripäivä. Ja puoli päivää siellä menikin, verkkaisella aikataululla kun ruokaa odoteltiin monta tuntia. Torin kalanhaju oli aika huumaava, ja mereneläviä oli tarjolla kaikenlimaisia. Tuoksu vaihtui valkosipuliin, kun päästiin kojuilta ravintoloiden puolelle. Ison ryhmän ympärillä alkoi kiire ja kuhina, kun joka puolella alettiin järjestellä pöytiä yhteen, jotta poppoo valitsisi juuri kyseisen ravintolan.

Pöydässä tuotiin eteen vati, josta sai oman kalansa valita, pienemmät yhdelle ja suuremmat kahdelle. Ruokaa odotellessa nälkäisille yritettiin kaupata pähkinöitä, aurinkolaseja, rumpuja, helmistä tehtyjä naulakoita, rautalangasta taiteltuja leikkiautoja, taulua jossa suurisilmäinen afrikkalaislapsi itkee kyyneleitä ja massiivista puista pöytää.

Tällaista eteen tuli, erittäin maukasta kalaa ja kevyen iltapäiväfiiliksen antanutta eteläafrikkalaista siideriä.

Onnen siemeniä

Viime viikon pienistä tyytyväisyyden hetkistä vastasi ruoka. Onnea on päiväuniaikaan yksin syöty sushi sekä sisko, joka tuo lämpimän leivän kotiovelle.

Mitä ylihuomenna syötäisiin?

Vanha vuosi loppui siivoukseen ja uusi vuosi alkoi siivouksella: puuttunut joulusiivous korvattiin järjestämällä, imuroimalla, tiskaamalla ja jynssäämällä. Ehdittiin kuitenkin korkata kuohuvat ja tavata ystäviä siinä välissä.

Harvoin teen uudenvuodenlupauksia, mutta tämän vuoden tavoite oli selvillä jo hyvissä ajoin etukäteen. Ajoittain kaoottinen arki vaatisi enemmän suunnitelmallisuutta, ja usein homma kilpistyy ruokaan. Nyt ei tehdä lupauksia laihduttamisesta, vaan helpommasta arjesta.

Liian usein ollaan nimittäin tilanteessa, jossa kaikilla on jo nälkä, mutta jotenkin kummassa ei olekaan mitään murkinaa. Ei edes aineksia jääkaapissa, siispä nälkäisenä kauppaan. Kuulostaa aivan uusavuttoman taloudenpidolta, mutta niin siinä vain usein käy. Loppuvuoden pelasti ravintolaruokailu Thaimaassa, nyt on otettava kapusta omaan käteen.

Ruokasuunnittelu tökkää moneen asiaan: mielikuvituksen puutteeseen, valikoiviin ruokailijoihin, ajan- tai vapaiden käsien puutteeseen. Kun pitäisi loihtia ateria, joka kelpaa kaikille ja valmistuu nopeasti (ja jota ei olisi syöty juuri äsken), lyö päässä tyhjää.

Ideoinnin avuksi on nyt tehty lista, josta valitaan ruuat muutamaksi päiväksi etukäteen ja ostetaan niihin kaupasta ainekset. Joka viikonpäivälle on oma teemansa (maanantaina jauheliharuokia, tiistaina kasvista ja niin edelleen), katsotaan helpottaisiko tällainen standardisointi arjen pyörittämistä. Kertokaa vinkkejä tumpelolle, miten te hoidatte ruokakuviot!

Ateriasuunnittelu olisi helpompaa, jos söisin yksin. Mutta kukaan muu ei huoli pinaattikeittoa.

Ruokamanifesti kuuluu näin:

Etukäteen suunnitellut ateriat

Isommat satsit ruokaa kerralla

Kaupassakäyntejä vähemmäksi, enemmän ruokaa kaappeihin

Tähteet paremmin käyttöön

Ruokalaskut tarkkailuun

Puolet nuorempien seurassa

Mitä tekee perheenäiti, kun lapsoset on saateltu unten maille? Kattaa herkut eteensä ja katsoo televisiosta – dokumentteja teiniäideistä...

Ruokaa ja vapautta

Minun ravintolapäiväni näyttämö oli merenrannalla, komean laivan kyljessä. Pari tuntia itsekseen kaupungilla vapaudenhuumassa. Djemberumpujen soittoa niin että tuolit tärisivät. Aurinkoista, mutta nahkatakki oli tuulisena päivänä (onko tänä keväänä Helsingissä muuta ollutkaan?) sopiva valinta.

Olen sen verran kyllästynyt omien pöperöideni syömiseen, että oikein odotin pääseväni syömään muiden laittamaa ruokaa. (Toisinaan ikävöin jopa työpaikan ruokalaa.) Kasviswrap oli ihan ok, mutta yllätin itseni kuitenkin miettimästä, että olisin tämänkin tehnyt itse paremmin, vaikka en mikään kummoinen kokki olekaan.

Mitä tästä opimme? No ei ainakaan sitä ettei kannattaisi osallistua ravintolapäivään ja syödä vain omia sapuskoja. Eikä muuten sitäkään että minun olisi syytä kokkailla joskus ravintolapäivänä, siihen ei gastronominen itseluottamukseni riittäisi. Kenties vain sen, että jos ruokanautintopuolella on vajausta, kannattaa paikka valita vähän tarkemmilla kriteereillä.

Kirpeetä, pirteetä

Vappu on hulinoitu, tervetuloa toukokuu!

Eniten riemua tuottivat ilmapallot ja kemuihin saapuneet ystävät. Laseihin samppanjaa, epämuodollinen piknik ympäri olohuonetta, aurinkoa leikkipuistossa.

Kotirouvapisteitä tänne ensimmäistä kertaa tehdystä simasta, tällä hunajaisella ohjeella. Reseptiä kehotetaan kokeilemaan keväämmällä myös raparperista, voisipa testatakin!

Aarteita purkissa ja naulassa

Tein mysliä (lapsen sanoin "myssyliä"). Kaura- ja neljän viljan hiutaleita, saksanpähkinöitä, maapähkinöitä, manteleita, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, tattarimuroja, auringonkukka- ja rypsiöljyä sekä hunajaa. Sekoitetaan ensin kattilassa, paahdetaan sitten uunissa.

Myslissäni ei tarvitse olla kuivattuja hedelmiä, tarttuvat turhaan hampaisiin, rouskua pitää. Syön marjojen ja luonnonjugurtin kanssa harva se päivä. Kohta loppuvat pakastimesta viime kesän muistot, omasta pihasta poimitut vadelmat ja vielä tuolloin pienen mahan kanssa kyykityt mustikat.

Pikkuneidin käsi hakeutuu silti mieluummin muropurnukkaan.

Korut saavat koristaa tällä hetkellä vain seinää. Ei vauva niitä vielä repisi, mutta eipä tule kotona pukeuduttua parempiin vaatteisiin (puklussa kohta kuitenkin) saati sitten käytettyä koruja. Sen linjan olen kuitenkin ottanut, että yöpuku vaihdetaan päivävaatteisiin - ennemmin tai myöhemmin.

Odotan, että kroppa palautuu raskaudesta ja imetyksestä normaalitilaan, ja pääsen tutkimusmatkalle omaan vaatekaappiini. Ei tarvitse ostaa uutta, kun vanhatkin vaatteet tuntuvat tauon jälkeen virkistäviltä. Pientä piristystä ajattelin kuitenkin lähteä kaupoille katselemaan, aloin nimittäin ihmetellä, miksi kaikki housuni ovat tummia. Väriä!

Ei-niin-siistiä sisätyötä

Hiihtokeli olisi ollut aamulla (ennen räntäsadetta) niin sanotusti kohillaan, mutta eipä ehtinyt, sillä olen kaksi päivää huhkinut keittiön kimpussa. Onnea on anopin lastenhoitoapu ja kodinhoitopalvelu. Näette tuloksia jahka kuvaan muodonmuutoksen. Puuhailuni tulee yllätyksenä myös Japanista kotiin palaavalle miehelle.

Laskiainenkin tuli ja meni, onneksi herkut nautittiin hyvissä ajoin, niin ehdin päästä osalliseksi. Nyt on meneillään maidoton dieetti, jolla testataan, mahtaako vauvan iho-ongelmat olla maitorupea. Kyllä voi tehdä mieli voita ja juustoa juuri kun ne ovat kiellettyjen listalla, tai siksipä niitä oikein himoitseekin.