Onnen siemeniä

Viime viikon pienistä tyytyväisyyden hetkistä vastasi ruoka. Onnea on päiväuniaikaan yksin syöty sushi sekä sisko, joka tuo lämpimän leivän kotiovelle.

Mitä ylihuomenna syötäisiin?

Vanha vuosi loppui siivoukseen ja uusi vuosi alkoi siivouksella: puuttunut joulusiivous korvattiin järjestämällä, imuroimalla, tiskaamalla ja jynssäämällä. Ehdittiin kuitenkin korkata kuohuvat ja tavata ystäviä siinä välissä.

Harvoin teen uudenvuodenlupauksia, mutta tämän vuoden tavoite oli selvillä jo hyvissä ajoin etukäteen. Ajoittain kaoottinen arki vaatisi enemmän suunnitelmallisuutta, ja usein homma kilpistyy ruokaan. Nyt ei tehdä lupauksia laihduttamisesta, vaan helpommasta arjesta.

Liian usein ollaan nimittäin tilanteessa, jossa kaikilla on jo nälkä, mutta jotenkin kummassa ei olekaan mitään murkinaa. Ei edes aineksia jääkaapissa, siispä nälkäisenä kauppaan. Kuulostaa aivan uusavuttoman taloudenpidolta, mutta niin siinä vain usein käy. Loppuvuoden pelasti ravintolaruokailu Thaimaassa, nyt on otettava kapusta omaan käteen.

Ruokasuunnittelu tökkää moneen asiaan: mielikuvituksen puutteeseen, valikoiviin ruokailijoihin, ajan- tai vapaiden käsien puutteeseen. Kun pitäisi loihtia ateria, joka kelpaa kaikille ja valmistuu nopeasti (ja jota ei olisi syöty juuri äsken), lyö päässä tyhjää.

Ideoinnin avuksi on nyt tehty lista, josta valitaan ruuat muutamaksi päiväksi etukäteen ja ostetaan niihin kaupasta ainekset. Joka viikonpäivälle on oma teemansa (maanantaina jauheliharuokia, tiistaina kasvista ja niin edelleen), katsotaan helpottaisiko tällainen standardisointi arjen pyörittämistä. Kertokaa vinkkejä tumpelolle, miten te hoidatte ruokakuviot!

Ateriasuunnittelu olisi helpompaa, jos söisin yksin. Mutta kukaan muu ei huoli pinaattikeittoa.

Ruokamanifesti kuuluu näin:

Etukäteen suunnitellut ateriat

Isommat satsit ruokaa kerralla

Kaupassakäyntejä vähemmäksi, enemmän ruokaa kaappeihin

Tähteet paremmin käyttöön

Ruokalaskut tarkkailuun