Vaatehuoneen muodonmuutos

Vaatehuone on valmis! Siis toki listoja vaille valmis, niitä joutunee odottelemaan tovin, toinenkin vaatehuone on hyvin pärjännyt ilman listoja pari vuotta.

Lähtötilanne oli ankeahko: maalaamattomat peräseinät, joihin oli ehditty ennen muuttoa vetäistä vain pensselillä kulmat, hilseilevät kipsiseinät, tummentuneet vanerihyllyt, lattialämmityksen termostaatista seinälle roiskuneet tahrat, käpristynyt ja maaliläikkäinen linouleumlattia. Tässä rumuutta:

Luvassa oli siis kipsiseinän rappaus, tasoitus ja maalaus, seinien ja katon maalaus, hyllyjen ja listojen maalaus sekä maton repiminen ja betonilattian maalaus. Tarkoitus oli laittaa lattiaan samaa mustavalkoruudullista muovimattoa kuin keittiössä, mutta Kettukarkki-blogin lattiaremppa käänsi pääni maalaamisen suuntaan, päätin kokeilla onneani. Alkutilanne ei näyttänyt hyvältä, linoleumin alta paljastui tumma liimapinta:

Tasoittamaan en lähtenyt, maalipesu sai riittää. Väriksi valikoitui maalikaupassa lennosta valittu Aalto.



Ensimmäisen kerroksen jälkeen olo oli vielä hieman epätoivoinen:

Betolux-maali lohkeili pinnasta, eikä maalin levittäminen meinannut onnistua telalla, kun liimapinta alkoi tarttua maalin mukana telaan. Sudinkin lattian suurimmaksi osaksi pensselillä. Kontrasti pintojen välillä oli melkoinen:

Kolme kerrosta lattia vaati suhteellisen tasaiseen lopputulokseen. Lattia on epätasainen ja halkeamat näkyvät, mutta se tuntuu kuitenkin sileältä jalkoja vasten.

Yritin jättää lattiaan pienen muiston historiasta, mutta ideani äänestettiin nurin 2-1 (lapsenkin mielestä ruma). Saapa nähdä milloin saan maalattua ympyrän piiloon...

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin säilyttämään alkuperäiset säilytysjärjestelmät, vanerilevyt vain maalattiin. Mikään tarjolla olevista järjestelmistä ei oikein istunut tilaan, esimerkiksi lattiasta tuleva termostaatti hankaloitti koritornien ja vaatekaapin rungon sijoittamista. Täydellinen uusiminen mittatilaustyönä olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa kuin mihin neljän päivän puristuksessa oli mahdollisuuksia.

Muutamiin hyllyihin oli liimattu hyllypaperia, huonokuntoisimman korvasin punapilkkuisella paperilla. Laatikostot saivat pitää alkuperäisen pintansa.

Ja sitä, mitä ei voi peittää, täytyy korostaa, eli mustaa kiiltävää maalia vain termostaatin pintaan.

Punainen jakkara sointuu hyvin vaatehuoneen värimaailmaan, ja tuon vedenvihreän lattian ansiosta myös laatikostojen ja vaneriseinän vihreään taittuva harmaa sävy pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sattumalta valittu väri oli myös aika 50-lukulainen, sopivasti talon henkeen.

Vihdoin vaate- ja tavararöykkiöt on selätetty, pitämättömät laitettu kiertoon ja loput takaisin vaatehuoneeseen. Tänään kävi myös tuuri kirpputorilla, ja juuri oikean sävyinen verho löytyi roikkumaan avohyllystön eteen! Tässä siis vaatehuone valmiina:

Valmista ei tule koskaan

Tästä huushollista löytyy aika monta erilaista hyllypaperia. Näissä kuvissa niistä vasta kahdeksan.

Vaikka asummekin kerrostaloasunnossa, pientä remontoitavaa riittää ihan listaksi asti. Miltähän tekemättömien töiden luettelo näyttäisi omakotitalossa... Naputtelen tähän tulevia hommia itselleni muistutukseksi, mutta myös sanoakseni nämä ääneen, jotta joskus tapahtuisikin jotain.

- Akuutein hoidettava lienee vessan oven kahva ja lukko. Ovi jumittui kiinni ja jouduttiin silpomaan auki. Myös karmit ovat säpäleinä. Taidot eivät riitä lukon asentamiseen, tilattava lukkoseppä, ei saa aikaiseksi. (Tai akuutti ja akuutti, hyvinhän tuon kanssa näköjään pystyy elämään viikosta toiseen.)

- Isommassa vaatehuoneessa tehdään toivottavasti kesällä pintaremonttia (maalataan seinät ja hyllyt, vaihdetaan muovimatto, hiotaan listat). Hamassa tulevaisuudessa pitäisi miettiä koko säilytysjärjestelmä uusiksi ja saada lisävalaistusta pimeimpiin nurkkiin.

- Pienempi vaatehuone on jo maalattu, mutta lattia odottaa vaihtamista. Tämänkin säilytysratkaisut ovat täysin auki.

- Keittiössä astiakaapit odottavat sisäpintojen maalaamista ja kuivausritilöiden vaihtoa (hankittu kyllä vuonna 2009...). Ruokakaappi saatiin jo maalattua ötököiden ansiosta, kun kaapit oli joka tapauksessa tyhjennettävä. Entäs sitten nämä kaikki hyllyt ja lipastonlaatikot, annetaanko hyllypapereiden olla muinaismuistoina, vai irrotetaanko ja maalataan?

- Meillä tiskataan käsin, kyykitään lattian tasalla olevaan mikroon ja kurkotellaan yläkaappiin piilotettuun pakastimeen. 50-luvun keittiö ei ongelmitta taivu nykyajan koneistukseen. Jos siis haluaisimme astianpesukoneen ja muut systeemit järkeville paikoille, vähintään keittiön alaosa vaatisi räjäytyksen. Enkä raskisi luopua noista alkuperäisistä kaapeista ja tiskipöydästä. 

- Ikkunaremontti on tehty parikymmentä vuotta sitten. Uutta ei ole vielä luvassa, odotellessa pitäisi vaihtaa tuuletusikkunoiden hyönteisverkot ja tuuletusluukkujen tiivisteet sekä rapsutella ikkunanpielien lohkeilevat maalit irti ja maalata uudelleen (sellaista tylsempää remontointia). Ikkunalaudat on päällystetty karmeilla kaakeleilla, niihin olisi kiva saada joskus muutosta.

- Siinä vaiheessa kun lapset muuttavat samaan huoneeseen, eli ensi talvena, mietitään huonejärjestys uusiksi. Se edellyttänee jonkinlaisia remontoinnillisia ja sisustuksellisia toimenpiteitä.


- Jossain vaiheessa kierros täytynee aloittaa alusta, eli maalata uudelleen seiniä ja väliovia. Sen verran näyttävät kuluvan lapsiperheessä. Mutta ei ajatella tätä vielä...

Asunnosta löytyi myös hyllypapereita, jotka odottivat vielä pääsyään hyllyille.

Tapettivisiosta tuli totta

Yöllinen ideani osin tapetoidusta makuuhuoneen seinästä läpäisi seulan ja pääsi toteutukseen asti. Kinuskinruskea seinä kaipasi siis jotain vastapainoa vastapäiselle seinälle. Tapettitalossa hypistelin Kukkoja ja Ruusuköynnöksiä, mutta päädyinkin yllättäen Pikkudaaliaan. (Vaikka en horoskooppeihin muuten uskokaan, päätöksenteossa olen useimmissa tapauksissa tyypillinen vaaka eli punnitseva, ellen jopa jahkaava.)

Kävihän se niinkin, että tähän mennessä keväisin päivä vietettiin sisällä tapetointia opetellen. Ilman suurempia katastrofeja kukat saatiin eilen seinään, ja jemmassa odottaneet peili ja naulakko niiden kaveriksi.

Tapetin väri sopii loistavasti ruskeaan seinään, muuten tätä sisustusratkaisua voi pitää, hmm... sanotaanko originellina. Mutta tärkeintä kai, että itse olen tästä väriläikästä innoissani!

Yhteneviä sävyjä löytyy muuten myös lampusta ja lipastosta - ja verhoistakin, vaikka ne taitavat mennä jossain vaiheessa vaihtoon, sen verran poikkeavat tyyliltään muusta sisustuksesta.

Tänään täällä oli muitakin ihmettelemässä meidän kodillisia aikaansaannoksiamme, nimittäin Kodin Kuvalehden kuvaustiimi. Asuntomme herättämät ristiriitaiset fiilikset kuvastuvat hyvin äitini kommentista, kun hän kuuli valmisteilla olevasta sisustusjutusta: "Siis tämä? Miksi?" (Terkkuja äitille!)

Työn seuraaminen oli kiinnostavaa, omien pölyjen näkeminen joka paikassa sen sijaan tuskallista.

Musta on uusi musta

Tadaa! Kotiäidin kodinlaittovimmaa on purettu hitusen, kun keittiön välitila sai uuden ilmeen. Vihertävän-kellertävän-ruskehtavat kaakelit piilotettiin kerroksella mustaa kaakelimaalia.

JÄLKEEN

ENNEN

Maalin väriä en ollut päättänyt vielä rautakauppaan marssiessanikaan, mutta koska hyllystä ei löytynyt sen paremmin valkoista kuin punaistakaan, valinta oli helppo. Musta voitti ne vaaleansiniset ja persikkaan vivahtavat vaihtoehdot mennen tullen. Eikä lopputulos ole mielestäni raskas tai pimeä, vaan tumma välitila pikemminkin antaa ryhtiä keittiölle. Vai mitä tykkäätte?

Kaakeleiden elävä pinta tulee yksivärisenä paremmin esiin. Ja antaa onneksi anteeksi valumajälkiä, joita erittäin valuvaan maaliin näkyi tulevan väkisinkin (ei vain pidä toitottaa niistä heti ensimmäisenä...).

Ei-niin-siistiä sisätyötä

Hiihtokeli olisi ollut aamulla (ennen räntäsadetta) niin sanotusti kohillaan, mutta eipä ehtinyt, sillä olen kaksi päivää huhkinut keittiön kimpussa. Onnea on anopin lastenhoitoapu ja kodinhoitopalvelu. Näette tuloksia jahka kuvaan muodonmuutoksen. Puuhailuni tulee yllätyksenä myös Japanista kotiin palaavalle miehelle.

Laskiainenkin tuli ja meni, onneksi herkut nautittiin hyvissä ajoin, niin ehdin päästä osalliseksi. Nyt on meneillään maidoton dieetti, jolla testataan, mahtaako vauvan iho-ongelmat olla maitorupea. Kyllä voi tehdä mieli voita ja juustoa juuri kun ne ovat kiellettyjen listalla, tai siksipä niitä oikein himoitseekin.

Pinnalliset pulmat

Mieleni pyörii dilemmojen kimpussa. Kotiympyröistä johtuen tällä hetkellä ei niinkään askarruta velkakriisit tai kuntaliitokset (no jaa, miettisinköhän niitä muutenkaan niin ahkerasti), vaan asunnon sisustusratkaisut.

Teitä lukijoita ei ole vielä paljon, mutta ottakaapa olemassaolevat piipahtajani kantaa seuraaviin pulmiin!

Iki-ihanat keittiön kaakelit. Niin alkuperäisten materiaalien ja retrosisustusten kannattaja kuin olenkin, tuohon marmorilaattaan en taivu. En tiedä millä vuosikymmenellä nuo ovat näyttäneet hienoilta.

Kokonaan välitilan materiaalia ei olla toistaiseksi vaihtamassa, se odottanee aikaa parempaa, vaihtoehtona siis kaakeleiden maalaus. Mutta se väri! Musta, valkoinen, punainen vai jotain ihan muuta? Vastapäinen seinä on kirkkaanpunainen. Oma ajatukseni liikkuu mustassa, mutta syökö se kaiken valon?

Lisäbonuksena nuo edellisten asukkaiden tarroilla peittämät halkeamat, eikö ole liikuttavat?


Sitten keskeneräinen makuuhuone. Aikamme sisustuksellinen muoti-ilmiö, maalattu tehosteseinä, on jo käytössä, mutta vastapäinen seinä hohkaa tyhjyyttään (ja maalirantuja). Huone on siksi kolkohko, ei ainakaan vastaa käsitystäni viihtyisästä, jotenkin pesämäisestä makkarista.

Tämä seinä vielä menettelee...

...mutta tämä syö senkin tehot.

Hyviä ideoita ei vielä parin vuoden aikana ole tullut. Paitsi nyt päähäni putkahti ehkä hieman omituinen visio: tuo sänky toista seinää vasten, seinälle oven viereen pari liuskaa kuviollista tapettia, tapetin päälle viilupintainen avautuva peili ja naulakko, jotka ovat ovat odottaneet paikkaansa löytyväksi. Kuulostaako lainkaan toteuttamiskelpoiselta?

Tapeteiksi mietinnässä Ruusuköynnös joko keltaisena tai punaisena, tai sitten Kukot. Ei välttämättä monen makuun, mutta voisi sopia tähän retroisaan sekamelskaan. Mielipiteitä?

Kuvat Tapettitalo