Uusia vanhoja vaateaarteita

Tuleva syksy (ja töihinpaluu!) alkavat ilmeisesti tunkeutua ainakin alitajuntaan, sillä tekee mieli uusia vaatteita. Kun nyt äitiyslomalla ei ole tullut juuri hankittua uusia vermeitä ja keväällä vaatehuoneremontti teki sopivasti tilaa hyllyille, sallittakoon pieni täydennys. Tänään hummailin parilla kirpputorilla niin, että kadotin ajantajuni. Mutta: löysinkö tosiaan täydelliset farkut seitsemällä eurolla? Aika näyttää. Aikomuksena on ostaa myös muutama salonkikelpoinen vaatekappale suomalaista designia, mutta tällä reissulla ei niihin asti ehtinyt.

Kesän paras shoppailuretki suuntautui kuitenkin mummulan vintille. Se on loputon aarreaitta, josta löytää vaatteita vuodesta toiseen, vaikka oma maku muuttuu. (Tai siis aarreaitta minulle, äidiltä ja anopilta ei ymmärrystä maulleni herunut...) Uudet tuulet pukeutumistyylissä ja vallitseva muoti auttavat katsomaan kätköjä aina uusin silmin. Kohta 20 vuotta sitten kaivoin vintiltä makeimmat näkemäni hippivaatteet, nyt käteni tarttuivat kukkamekkoihin ja paitapuseroihin.

Vaatehuoneen muodonmuutos

Vaatehuone on valmis! Siis toki listoja vaille valmis, niitä joutunee odottelemaan tovin, toinenkin vaatehuone on hyvin pärjännyt ilman listoja pari vuotta.

Lähtötilanne oli ankeahko: maalaamattomat peräseinät, joihin oli ehditty ennen muuttoa vetäistä vain pensselillä kulmat, hilseilevät kipsiseinät, tummentuneet vanerihyllyt, lattialämmityksen termostaatista seinälle roiskuneet tahrat, käpristynyt ja maaliläikkäinen linouleumlattia. Tässä rumuutta:

Luvassa oli siis kipsiseinän rappaus, tasoitus ja maalaus, seinien ja katon maalaus, hyllyjen ja listojen maalaus sekä maton repiminen ja betonilattian maalaus. Tarkoitus oli laittaa lattiaan samaa mustavalkoruudullista muovimattoa kuin keittiössä, mutta Kettukarkki-blogin lattiaremppa käänsi pääni maalaamisen suuntaan, päätin kokeilla onneani. Alkutilanne ei näyttänyt hyvältä, linoleumin alta paljastui tumma liimapinta:

Tasoittamaan en lähtenyt, maalipesu sai riittää. Väriksi valikoitui maalikaupassa lennosta valittu Aalto.



Ensimmäisen kerroksen jälkeen olo oli vielä hieman epätoivoinen:

Betolux-maali lohkeili pinnasta, eikä maalin levittäminen meinannut onnistua telalla, kun liimapinta alkoi tarttua maalin mukana telaan. Sudinkin lattian suurimmaksi osaksi pensselillä. Kontrasti pintojen välillä oli melkoinen:

Kolme kerrosta lattia vaati suhteellisen tasaiseen lopputulokseen. Lattia on epätasainen ja halkeamat näkyvät, mutta se tuntuu kuitenkin sileältä jalkoja vasten.

Yritin jättää lattiaan pienen muiston historiasta, mutta ideani äänestettiin nurin 2-1 (lapsenkin mielestä ruma). Saapa nähdä milloin saan maalattua ympyrän piiloon...

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin säilyttämään alkuperäiset säilytysjärjestelmät, vanerilevyt vain maalattiin. Mikään tarjolla olevista järjestelmistä ei oikein istunut tilaan, esimerkiksi lattiasta tuleva termostaatti hankaloitti koritornien ja vaatekaapin rungon sijoittamista. Täydellinen uusiminen mittatilaustyönä olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa kuin mihin neljän päivän puristuksessa oli mahdollisuuksia.

Muutamiin hyllyihin oli liimattu hyllypaperia, huonokuntoisimman korvasin punapilkkuisella paperilla. Laatikostot saivat pitää alkuperäisen pintansa.

Ja sitä, mitä ei voi peittää, täytyy korostaa, eli mustaa kiiltävää maalia vain termostaatin pintaan.

Punainen jakkara sointuu hyvin vaatehuoneen värimaailmaan, ja tuon vedenvihreän lattian ansiosta myös laatikostojen ja vaneriseinän vihreään taittuva harmaa sävy pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sattumalta valittu väri oli myös aika 50-lukulainen, sopivasti talon henkeen.

Vihdoin vaate- ja tavararöykkiöt on selätetty, pitämättömät laitettu kiertoon ja loput takaisin vaatehuoneeseen. Tänään kävi myös tuuri kirpputorilla, ja juuri oikean sävyinen verho löytyi roikkumaan avohyllystön eteen! Tässä siis vaatehuone valmiina:

Kesän syötäväksi kelpaamatonta satoa

Säilön kesää talteen syötävässä muodossa, mutta tämä kesä on tuottanut myös pienimuotoista materiaalista satoa. Elonkorjuun tuloksia näkyy kotona siellä täällä:

Itse kudottu matto löysi paikkansa sieltä, minne vaaleanpunaisen maton voi olettaakin kuuluvan.

Kirpputorilta pelastetun liitutaulun pinta oli huonossa kunnossa, mutta liitutaulumaalilla se korjaantui hetkessä. Tänä kesänä on alkanut syntyä mainioita (prinsessa)hahmoja.

Mummulasta muutti meille ukin tekemä penkki. Oli hassua tajuta, että se on vasta ensimmäinen isompi esine, joka muistuttaa tuosta tärkeästä paikasta. Jotenkin kodin hengessä on sen verran vissiin mummulaa muutenkin. (Kapeahko malli muistuttaa, ettei takapuolta kannata liiemmälti leventää.)

Puikkotehtaalla on ollut hiljaista, tiskirättiin harjoittelin eri virkkaustekniikoita, aloittelija kun niissäkin olen.

Raahasin kasan vanhoja paitoja äitini ompelukoneen ääreen. Tyynyyn käytetyn topin olen ostanut kymmenisen vuotta sitten, mutta en muista pitäneeni sitä kertaakaan (ei koskaan hyvää tilaisuutta pitää olkaimetonta toppia, alaston olo). En vain voinut luopua, niin paljon tykkään tuosta printistä. Nyt se pääsikin paremmin näkyville kuin paidassa olisi koskaan päässyt.

Pipotehdas tuotti kaksi pipoa jokaiselle (paitsi miestä en kiusannut omatekoisilla väkerryksillä). Leikeltäviä t-paitoja riittää vielä, mutta onneksi lasten päät kasvavat ja kotona on nyt ompelukone! (No se oli se meidän uusi asukki suoraan 70-luvulta.)

Pölytystä

En ole kadonnut kesälaitumille, vaan kodin pölyisiin nurkkiin, kirjaimellisesti. Anoppi on taas auttelemassa tätä univajeista äitiä, joten kunnon kotirouvana olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja puunannut huushollia. Ei kuulosta ehkä rentouttavimmalta mahdolliselta ajanvietteeltä, mutta helpottaa henkisesti saada tehtyä roikkuneita hommia pois. Siihen kun ei arkipäivien hieman kaoottisemmassa pyörityksessä ole aikaa tai voimia. Nyt on siis suursiivouksen lisäksi esimerkiksi vaatehuone järjestelty, lasten pienet vaatteet lajiteltu ja petauspatja tomutettu. Ja pää siten tuuletettu!

Helsingissä on viime aikoina ollut ilahduttavan paljon pihakirppiksiä. Helpoimmin niiltä löytää pientä tarvittavaa (tai prinsessapenaaleja) lapsille, mutta nappasin itsellenikin saaliin. Tummansininen Pehtoori-pannu pääsi aiemmin hankitun punaisen peesiin. Vielä kun saisi itsekin lastenvaatteet myytyä eteenpäin, ei tässä projektit lopu. (Tuli muuten aikamoinen hinku samantien remontoida vaatehuone, mutta hillitsin itseni ja säästin sen kesäloman iloksi.)

On niillä kesälaitumillakin käyty. Etsi kuvasta mehiläinen!