Onneksi mansikat ja mustikat kypsyvät, vaikka lämpömittari ei kovin korkealle nousisikaan! Harvassa paikassa olen nähnyt mustikkapensaita takapihalla, mutta täällä "vanhusten palvelutalossa" (niin kuin appivanhemmat kotiaan kutsuvat) tämäkin palvelu pelaa. Sormet jo syyhyävät päästä täyttämään omaa pakastinta, viikon päästä se onnistuu.
Päivät sujahtelevat suht rennosti, lasten kanssa täytyy reissussakin pitää tietysti rutiinit yllä, jotta ei menisi aivan hulinaksi. Vaikka kotiäiti ei lomaa tunnekaan, silti tuntuu "lomemmalta" kuin tavallisesti (miehen mielestä ainakin olen lomalla, kerran pystyn unohtamaan kielioppisäännöt).
Jotain hyvää viileässäkin kesässä: villalanka ei hiosta käsiä. Olen opetellut erilaisia virkkaustekniikoita, ja nyt on äitiysloman tavoitteista täytetty oikeaoppisen isoäidinneliön opettelu. Jostain syystä ei muuten tullut pakattua vauvalle villasukkia mukaan, nämä mintunväriset töppöset piti käydä hakemassa kirpparilta 20 sentillä.
P.S. Meille muuttaa uusi asukki, suoraan 70-luvulta. Pitää ääntä, tottelee ihmistä. Arvaatteko, mikä?
Lankoni alter-ego??
VastaaPoista