Uusia vanhoja vaateaarteita

Tuleva syksy (ja töihinpaluu!) alkavat ilmeisesti tunkeutua ainakin alitajuntaan, sillä tekee mieli uusia vaatteita. Kun nyt äitiyslomalla ei ole tullut juuri hankittua uusia vermeitä ja keväällä vaatehuoneremontti teki sopivasti tilaa hyllyille, sallittakoon pieni täydennys. Tänään hummailin parilla kirpputorilla niin, että kadotin ajantajuni. Mutta: löysinkö tosiaan täydelliset farkut seitsemällä eurolla? Aika näyttää. Aikomuksena on ostaa myös muutama salonkikelpoinen vaatekappale suomalaista designia, mutta tällä reissulla ei niihin asti ehtinyt.

Kesän paras shoppailuretki suuntautui kuitenkin mummulan vintille. Se on loputon aarreaitta, josta löytää vaatteita vuodesta toiseen, vaikka oma maku muuttuu. (Tai siis aarreaitta minulle, äidiltä ja anopilta ei ymmärrystä maulleni herunut...) Uudet tuulet pukeutumistyylissä ja vallitseva muoti auttavat katsomaan kätköjä aina uusin silmin. Kohta 20 vuotta sitten kaivoin vintiltä makeimmat näkemäni hippivaatteet, nyt käteni tarttuivat kukkamekkoihin ja paitapuseroihin.

Aurinkopintaa, neulepintaa

Hetkeä ennen juhlia meillä oli vielä siistiä ja aurinkoista. Synttäreiden jälkeen ei ollut enää kumpaakaan, mutta mahat täynnä kakkua ja korvat soivina lasten kiljunnasta. Itse sankari oli seurallisena slipoverissaan ja virnistys naamallaan.

Tämän kauniin villatakin löysin syksyllä vintagemessuilta, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Kun kaivoin sen esille reissun jälkeen kylmissäni, siihen oli ilmestynyt sen verran reikiä, ettei parsiminenkaan enää pelasta. Kumma vain kun koiperhosia tai kuoriaisia ei ole näkynyt. Uskallanko enää jalostaa käyttökelpoista neulepintaa miksikään muuksi vai joudunko viskaamaan koko takin pois? Ja jos tuunailu onnistuu, mihin olomuotoon takki syntyisi uudelleen, ehkä säärystimiksi?

Ihanaa materiaa idyllissä

Käytiin niin idyllisessä paikassa keskellä ruotsinkielistä Pohjanmaata, että meni jo melkein ällömakean puolelle (kateusko se siellä puhuu?). Kaunista maaseutua, punaisia puutaloja ja vanhan tavaran puoti Lundagård.

Tuo liike oli se syy, miksi ajelimme paikkaan, johon ei varmasti olisi muuten eksynyt. Ja olihan se tunnelmallinen, mukaan tosin tarttui vain peltinen postiloota. Juuri vintageliikkeissä käy usein niin, että vaikka hienoa tavaraa olisi kuinka, voi todeta melkein kaiken loppujen lopuksi tarpeettomaksi. Sitten voi olla salaa tyytyväinen itseensä, ettei hamstrannut kotiin lisää rompetta. Sen sijaan saikin inspiraatiota ihan ilmaiseksi.