Neljäs äitienpäiväni

Tyttären äitienpäiväkorttiin on kirjattu ylös seuraavat totuudet (hoitopaikan hoitajat kirjureina):
"Kiitos ja haluan halia sua. Äiti vie mut joskus balettiin. Äidin kanssa haluan mennä jätskille."

Mitäpä siihen on vastaan sanomista? Tanssitunteja suunnitellaan syksyksi, jätskejä toteutellaan jo nyt.

Tässä meidän neidin (3 vuotta 10 kuukautta) muita lausahduksia hiljattain:

Lapsi: "Minä olin tänään surullinen."
Äiti: "Miksi sinä olit surullinen?"
Lapsi: "Niin se elämä menee, ihmiset on joskus surullisia ja aikuiset tulee vihaisiksi lapsille."

"Aina sä äiti sekoilet."
"Mulla on hyvä muisti, sulla on pahempi muisti."

Lapsi ojentaa äidille puhelimen: "Ehkä sun pitäis käydä veisbuukissa."

Lapsi ohikulkijoille: "Mikä sun nimi on? Miks sulla on tommonen (rollaattori)? Miks sulla on tommonen hattu? Miks sulla ei oo hattua? Hei toi mies on paljaana! (ilman paitaa) Miks sä kannat tuolia? Miks sä siivoot?

Lapsi isälle nukkumaanmenoa pitkittääkseen: "Kerro mulle jotain mitä mä ymmärrän."

Lapsi on pyytänyt jo pari päivää lettuja, ja lopulta teen niitä itkeskelevä vauva toisella käsivarrella (superäitipisteitä!). Pyydän tytärtä syömään. Saan vastaukseksi: "Mä en ota lettuja, ne on varmaan myrkytettyjä." Äiti: "???" (taitaa aloittaa jo jonkinlaisen voitsittenpoistuakeittiöstä-marttyyrijupinan). Lapsi: "No mä vaan vitsailin!" (Lapsi syö kolme lettua, äiti viisi.)

Ensimmäistä kertaa vietän äitienpäivää kahden lapsen äitinä, kun tämä pikkuherra on menossa mukana.