Katsokaas mihin olen päässyt purkamaan piilevät aggressioni viime päivinä. Paukutan kangaspuilla mattoa, ja se jos mikä tyhjentää pään. Tarvitsee vain polkea, sujauttaa sukkula, vaihtaa poljinta, paukauttaa kaksi kertaa ja taas sama alusta. Yhden imetystenvälin aikana eli muutamassa tunnissa ehtii kutoa melkein puoli metriä.
Kuvan sävyjä on vaikea saada kohdilleen näin lainalaitteilla, mutta uskokaa tai älkää, vaaleanpunaista sieltä pukkaa. Anopin leikkauspalvelu toimitti räsyt valmiina, ja perheessä riehuva prinsessaepidemia on selvästi leviämässä, kun suostuin ottamaan hempeät kuteet mukaan.
Viimeksi olen kutonut mattoja parikymmentä vuotta sitten, kun kävin lapsena kesäisin käsityöneuvontakeskuksen kursseilla. Ei voi mitään, mutta kylläpä sitä tuntee olonsa vähän vanhaksi, kun monista jutuista alkaa olla kulunut 20 vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!