Käytiin niin idyllisessä paikassa keskellä ruotsinkielistä Pohjanmaata, että meni jo melkein ällömakean puolelle (kateusko se siellä puhuu?). Kaunista maaseutua, punaisia puutaloja ja vanhan tavaran puoti Lundagård.
Tuo liike oli se syy, miksi ajelimme paikkaan, johon ei varmasti olisi muuten eksynyt. Ja olihan se tunnelmallinen, mukaan tosin tarttui vain peltinen postiloota. Juuri vintageliikkeissä käy usein niin, että vaikka hienoa tavaraa olisi kuinka, voi todeta melkein kaiken loppujen lopuksi tarpeettomaksi. Sitten voi olla salaa tyytyväinen itseensä, ettei hamstrannut kotiin lisää rompetta. Sen sijaan saikin inspiraatiota ihan ilmaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!