Silmuja!
Omituisia silmuja!
Tästä eteenpäin käyn sadetta päin veden- ja tuulenpitävällä takilla. Lasten kanssa kun on paineltava ulkona säässä kuin säässä, joten yritys tehdä siitä mahdollisimman miellyttävää jatkuu. Goretexkengät osoittautuivat talven aikana hyväksi ostokseksi. Tähän asti vaatteiden estetiikka on usein mennyt käytännöllisyyden edelle. Ensi talveksi hankintalistalla takki ääriolosuhteisiin.
Riisuttuani sen märän takin, joka uuteen takkiostokseen inspiroi, piti keittää kupponen kuumaa. Vieressä kattoon tuijotteli vauva, joka on oppinut hymyilemään lampuille.
Kohta pääsen yksin jumppaan ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Kymmenen kerran kortti toiminee lisäkannustimena, ettei tulisi vain keksittyä tekosyitä.
Onpa mahtavia silmuja, ne ovat mielestäni niin sanotusti räjähtämispisteessä. Mikäköhän siinä on, että vauvat aina tykkäävät lampuista?
VastaaPoistaMeilläkin nämä molemmat näköjään kiinnostuvat lampuista, esikoisen yksi ensimmäisiä sananyrityksiä oli -ppu!
Poista