Toisen mummun kuolemasta tuli tänään kuluneeksi kolme vuotta. Toisen hautajaisia vietettiin vuotta myöhemmin. Molemmat elivät pitkän elämän, toivottavasti hyvänkin.
Tässä kuvassa he tapasivat toisensa viimeisen kerran siskoni ylioppilasjuhlissa kahdeksan vuotta sitten. Silloin kuvattiin vielä filmille.
Seuraavat kuvat otin mummulassa hautajaisten jälkeen, lämpimänä toukokuun päivänä, suvun ympäröimänä.
Mutta elämä jatkuu, ja mummun saint paulia kukkii taas.
Haikean kaunis kirjoitus. Voi vain lohduttautua sillä, että saisipa itse elää pitkän ja hyvän elämän. Ja läheiset myös. Tuo ensimmäinen kuva on hieno ja toisissa on jotenkin aavistus surutalosta. Mutta elämä jatkuu...muistan itse kuinka riipaisevaa ja samalla lohdullista on läheisen kuoleman jälkeen ollut se, että linnut laulatavat edelleen ja kukat kukkivat.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi! Itse pidin tätä valokuvapostauksena, sanat olivat lähinnä toteavia. Kirjoitin kyllä mummusta hänen kuolemansa jälkeen, sanat vain tulivat yhtenä yönä, pidin ne puheena hautajaisissa.
Poista