Koko alkuvuonna en lukenut yhtään romaania. Tietokirjoja kyllä, mutta kaunokirjallisuudessa tuli harvinaisen pitkä tauko. Syy oli Karl-Ove Knausgårdin, jonka ensimmäisen Taisteluni-järkäleen sain loppuun uutenavuotena, enkä pystynyt sen kiehtomuksen jälkeen tarttumaan mihinkään muuhun. Jonotan toista osaa kirjastosta, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, oli päästettävä reviirille muitakin. Lomailu anoppilassa antaa lukemiseen hieman paremmat mahdollisuudet kuin arki suo, joten viiden päivän jälkeen on menossa kolmas kirja.
Peter Franzénin Tumman veden päällä palautti uskomattoman hyvin vahvoja, mutta silti hiuksenhienoja tunnelmia lapsuudesta (kun autoissakin oli kengurubensaa). Kirsi Pihan Medicien naapurissa sai minut puhumaan taas italiaa, unissani. Virginia Woolfilta olen tähän mennessä oppinut, missä on sielun asuinsija: selkärangan puolivälin tienoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!