Lapsiperheen eteinen ei oikein kestä päivänvaloa, kuvataan se siis suosiolla ilta-auringossa stailaamattomana. Sisustuslehtien kuvissa eteisen naulakossa roikkuu aina pari kaunista takkia, me tungemme viiteen naulaan talviaikaan molempien lasten kahdet talvihaalarit ja vanhempien kolme-neljä takkia kummaltakin (harvemmin käytettävät säilytetään vaatehuoneessa - kysymys tietysti kuuluu kuinka monta talvitakkia ihminen oikein tarvitsee...).
Kaikkien neljän pipot, kaulahuivit, tumput ja kypärähuput survottiin elegantteihin muovikoreihin (olisikohan niillä kohta retroarvoa?), kunnes meille muutti tuo muovinen designsäilytin, Kartellin Componibili. Ei se paljon asustekasan korkeutta madaltanut, mutta nyt lapset voivat tonkia sopivalta korkeudelta omansa itse, toinen vielä purkamisvimma mielessään ja toinen jo tarkkana mitä haluaa päälleen laittaa.
Sisustusvimma kanavoituu järjestyksen muuttamisen ja pikkuremppaamisen lisäksi uusina hankintoina, kun tulee tarpeita uusille huonekaluille. Tai siis ei uusille vaan pääasiassa käytetyille, joten prosessi on hidas. Pitää löytää juuri tietynlainen kaluste, omantyylinen, kohtuuhintainen ja mieluiten läheltä. Ja siinä täydellistä löytöä odotellessa ehtii keksiä jo monta muuta juttua, joita täytyy alkaa metsästää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!