Ruska alkaa latvoista. Vielä joskus lähden kokemaan väri-ilon tuntureille. Paremman puutteessa etelän syksy kelpaa oikein hyvin.
Sadonkorjuu on tälle vuodelle tehty. Naapurin mummo jaksoi vielä ujuttaa pihlajanmarjat hilloon, minä en.
Hain siirtolapuutarhalta omenoita ja nautin ne rapeana uunipaistoksena vaniljajäätelön ja rakkaiden ihmisten kera. Pöytään tarvittiin jatkopala, siskot koolla, meitä ei ole enää kolme vaan joukko on laajentunut kahdeksaan. Luulenpa, että se on vasta alkua.
Kuopuksen seisomaan oppiminen tekee valveillaoloajasta aika intensiivisen vahtivuoron. Toki seisomaan pitää päästä keskellä yötäkin. Silloin tietää olevansa liian väsynyt, kun mikään ei huvita. Onneksi ne päivät ovat harvassa, muulloin elämänilo läikähtelee sopivina annoksina ja väsymys tuntuu vain pienenä kiristyksenä päässä.
Voi kun voisinkin antaa sulle sen yhden uniyön! Jos on väsynyt, mikään ei maistu oikein miltään. Paitsi ehkä tuo omenapihlajanmarjahillo, nam. Kuulostaa loistavalta, maistuu varmaan yhtä loistavalta.
VastaaPoistaKiitos uniyöstä edes ajatuksen tasolla! Nyt niitä on ollut muutamia, jopas helpottaa kummasti oloa.
Poista