18. huhtikuuta 2012

Mielikuvituksen voimalla


Huhuu! Meillä liikuskelee kummitus.

On vaikea kuvitella, että tyttären suusta kuuluisi joskus lause "ei oo mitään tekemistä". Sen verran näyttää riittävän mielikuvitusta leikkien keksimiseen. Hoitopaikasta kerrotaan, että hän on ryhmän puuhaneiti, joka järjestää leikkejä, saa houkuteltua muutkin lapset niihin ja välillä ovelasti jakamalla nappaa itselleen parhaat lelut. Organisointikyky lienee ihan hyvä asia niin kauan kuin ei mene määräilyksi tai päällepäsmäröinniksi.

Tuunattua pikkuveljeä vähän mietityttää isosiskon metkut.

Kiinnostavaa nähdä millainen sisaruussuhde näille kahdelle muotoutuu. Sisko vie ja veli vikisee, vai alkaako panna jossain vaiheessa vastaan.

Keskustelunpätkä tältä päivältä, kun puskimme vaunut+seisomalauta-yhdistelmällä ylämäkeä kotia kohti:

Äiti: Mennään kotiin tekemään jotain kivaa.
Lapsi: Emmä halua mitään kivaa, haluan jotain erikoisempaa!

4 kommenttia:

  1. Ihana tuunattu pikkuveli :)

    Meidän vanhempi poika on ollut just tuollainen mielikuvituspursuileetyyppi, koskaan ei ole ollut pulaa, mitä tekisi ja vieläkin hän on ihan sama, kulkee vähän omia polku ja keksii aina tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa kyllä nähdä, mitkä luonteenpiirteet säilyvät läpi lapsuuden ja mitkä hiipuvat!

      Poista
  2. Kiva taitaa olla teidän perheessä siis ihan tavallista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on usein joko kivaa tai kamalaa, mutta harvoin tylsää :)

      Poista

Kerro mietteesi!