Kuvittelin, etten ole viime aikoina juurikaan tarttunut kameraan. Sujautin muistikortin kuitenkin koneeseen, ja huomasin, että olen näköjään ikuistanut syksyn tuloa muistamaani ahkerammin. Muutamassa viikossa luonnon sävy on ehtinyt muuttua aurinkoisesta ja värikkäästä paljon hailakammaksi.
Tämä pimeys ei ole päässyt kuviin saati päähäni, oikeastaan en ole uhrannut sille ajatustakaan. Tuskailen vasta sitten, jos talvi ei reissun kuumuuden jälkeen tunnukaan tervetulleelta.
Neljänteen kerrokseen kiipeämisestä saa palkinnon, kun katsoo keittiön ikkunasta metsää ylhäältä päin. Näkymä on aina erinäköinen, erityisesti kun on hereillä kaikkina mahdollisina vuorokaudenaikoina. Helpoin mahdollinen kuvauskohde, mutta silti tykkään ikkunakuvistani sen verran, että haluaisin koota niistä kuvakollaasin seinälle. Kaikki yllä olevat kuvat on otettu samasta paikasta. Alla muutama punainen pilkahdus muualta.
P.S. Naapurista jytkyy poppi ja raikaa virolaiset juomalaulut, onneksi mulla on parempi musiikkimaku. Tähän syksyyn yhdistän myöhemmin erityisesti Evan & Manun ja The xx:n. (Valittamaan ei voi kyllä käydä, meistä lähtee takuulla enemmän meteliä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!