Tämä talvi

Talvi tuli, talvi meni – tai ei oikein tullut, mutta meni kumminkin. Blogi on jäänyt, tielle tuli elämä.

Tässä talvi kuvina, joita on kertynyt niin vähän, että saakoon mennyt vain yhden postauksen. Tehdään tilaa uusille. Merkittäköön muistiin, että kulunut talvi ei ollut läheskään niin aurinkoinen kuin näistä kuvista voisi päätellä. Vai tarvitseeko sellaista muistaa?

* * *
Marraskuun valoa ja kuuraa

 

* * *
Joulua odottaessa

* * *
Jouluaatto

* * *
Loputon sade

* * *
Hetkellinen pakkanen

* * *
Taiteilevat ballerinajalkapalloilijat

* * *
Helmikuinen meri

* * *

Jäidenlähdön aikaan

 

Mosambik päättyy tähän

Aioin julkaista loput Mosambikin-kuvat vuoden loppuun mennessä, mutta piirun verran seuraavan puolelle meni. Eläydyn huonosti sesonkeihin ja juhlapyhiin, siispä joulut ja uudetvuodet jäävät täällä huomiotta. Tuokoon Afrikka valoa tämän harmaan sään keskelle, ja näiden kuvien myötä päästän reissusta irti, mielestä se ei unohdu varmasti koskaan.

* * *

Eiffelin suunnittelema Maputon rautatieasema ja upea asemaravintola:

* * *

 Innokkaat jalkapallojoukkueen kannattajat.

Tavallinen kyyditystapa, tosin aika vähän porukkaa kyydissä.

Maputon kadut muuttuivat asfaltoimattomiksi ja roskaisiksi pian keskustan ulkopuolella.

Tanssistudiolla, videot lantionketkutuksesta marrabena-tanssityylillä jäävät omaan käyttöön...

Naamioiden myyjä kertoi isoisänsä aikanaan veistäneen nämä, arvoitukseksi jäi oliko tarina totta vai myyntipuhetta.

Hedelmiä ja kalaa myyvässä kauppahallissa.

* * *

Retki Namaachan padolle ja täyttövesialtaalle sekä Swazimaan rajalle:

Lauluja (lähes) autiolla hiekkarannalla

Luulen, että kaikki ovat jo sen verran joulutunnelmissa, että Afrikan auringon alla otetut kuvat tuntuvat lähinnä omituisilta. Mutta koska olen kadonnut sen verran tehokkaasti tähän arjen pyöritykseen, kuvia on vielä julkaisematta ja aion ne edes tämän vuoden puolella saada ilmoille.

Tässä reissun vapain osuus, yhden yön retki Bilenen rannalle. 160 kilometrin matkaa tehtiin alkumatkan ruuhkan, pysähdyksien, grilliruokien oston ja loppumatkan kuoppaisten teiden ansiosta viitisen tuntia. Perillä odotti rauhallinen ranta (vain muutamia lasinsiruja kaiveltiin tällä kertaa hiekasta rantalentistä pelatessa) ja hieno majoitus. Sää oli reissun viilein ja pilvisin, mutta pelasti varmasti monta vaaleaa hipiää.

Illan tullen päästiin kokemaan kylpy pimeässä sähkökatkoksen aikana, laulamaan suomalaisia lauluja vuosikymmenten takaisista vihkosista (mukaan lukien virret, joita kukin suunnitteli hautajaisiinsa, mutta jotka päätettiin laulaa kun ollaan vielä elossa) ja uimaan merisiilien kanssa keskellä yötä taskulampun valossa. 

Osoita sormella kala

Sunnuntai oli kalatoripäivä. Ja puoli päivää siellä menikin, verkkaisella aikataululla kun ruokaa odoteltiin monta tuntia. Torin kalanhaju oli aika huumaava, ja mereneläviä oli tarjolla kaikenlimaisia. Tuoksu vaihtui valkosipuliin, kun päästiin kojuilta ravintoloiden puolelle. Ison ryhmän ympärillä alkoi kiire ja kuhina, kun joka puolella alettiin järjestellä pöytiä yhteen, jotta poppoo valitsisi juuri kyseisen ravintolan.

Pöydässä tuotiin eteen vati, josta sai oman kalansa valita, pienemmät yhdelle ja suuremmat kahdelle. Ruokaa odotellessa nälkäisille yritettiin kaupata pähkinöitä, aurinkolaseja, rumpuja, helmistä tehtyjä naulakoita, rautalangasta taiteltuja leikkiautoja, taulua jossa suurisilmäinen afrikkalaislapsi itkee kyyneleitä ja massiivista puista pöytää.

Tällaista eteen tuli, erittäin maukasta kalaa ja kevyen iltapäiväfiiliksen antanutta eteläafrikkalaista siideriä.