Osaattekin ehkä arvata mitä näiden kaverusten päälle lennähti. Yö ilman lehmää oli kuulemma pelottava. Ensin se oli Ehmä, sitten Mehmä, nyt ihan vain Lehmä, se tärkein kaikista.
Kun lapset oli saatu nukkumaan, pakenin tautitulvaa hetkeksi yksin Chisun konserttiin. Edes käsilaukkua en halunnut ottaa mukaan, en mitään työnnettävää, raahattavaa, kannettavaa, maaniteltavaa. Tajusin, että se oli ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun olin ulkona tai edes ulkosalla illalla. Alkoi sataa, mutta ei haitannut, tunnustelin vain basson jytkettä sisälläni. Näin metrosta tulenoranssin auringonlaskun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi!