Aikaa leikkiä kissaa

Äitiyslomalla aika käyttäytyy eri tavalla kuin työssäkäyvän arjessa. Viikonpäivät katoavat, mutta vuorokauden tunneista tulee entistä tärkeämpiä. Rutiinit toistavat itseään melkein samoilla kellonlyömillä päivästä toiseen. Elämä pyörii perusasioiden, siis lähinnä nukkumisten ja syömisten, ympärillä.

Vaikka aikaa ei ole juuri omiin menoihin, rauhassa syöminen on harvinaista ja vessassakin on usein seuraa, aikaa on toisenlaisiin asioihin. Kun ei istu päiviä toimistossa, pääsee ulos valoisaan aikaan. Ja kun seuralaiset eivät liiku kovin kovaa vauhtia, ehtii ulkona ihmetellä vaikkapa etanoita.

Kotona tulee nuojuttua lattialla, siis oiva tilaisuus tarkastella asuntoa uudesta perspektiivistä. Ja harvoinpa on aikaa leikkiä näin paljon. Vaikka aina ei jaksaisi upota lapsen mielikuvitusmaailmaan vaan haluaisi olla ihan vain aikuinen, aika usein on kuitenkin kivaa olla kissa, Tuhkimo, potilas, lääkäri, kirjastonhoitaja tai autonkuljettaja.

Imetysten aikana tai vaunuja kärrätessä ehtii ajatella. Väsyneillä aivoilla ei tosin mitään kovin fiksua pohdita, tai jos jokin julkaisukelpoinen ajatus joskus mieleen pälkähtäisi, sitä ei myöhemmin enää muista. Siitä huomaa, että aikaa ajatella on jopa liikaa, jos jää junnaamaan vaikka välikausitakin väriä. Maailma supistuu. Mutta kyllä reviiri ehtii laajentua myöhemminkin.