Tuo kaupunki, kesäheilani vuosien takaa, jäi nyt taakse ja edessä paluu arkeen. Pikkukaupunkielämä lakeuksilla tuntuu ainakin pieninä annoksina mukavalta. Pääni sisällä vietin aikaa aivan muunlaisilla lakeuksilla, Mississipissä, kun luin Piiat ensin kirjana ja katsoin vielä perään elokuvana.
Tuli todistettua sekin, että lapsiperhe-elämän keskellä on mahdollista lukaista 600-sivuinen kirja, kun muistaa poimia sen käteensä esimerkiksi imetysten ajaksi. Ja viettää vähän vähemmän aikaa television tai tietokoneen ääressä...
Parasta lomakaupungissa on rakas koira, jonka yhteishuoltajuus meillä on appivanhempien kanssa. Kohta kymmenvuotias koirarouva viettää siellä eläkepäiviään. Se on saanut jo harmaita haivenia, mutta onpa ihana katsoa, millä vimmalla se yhä kaivaa kuoppaa maahan.
