Full house

Viimeiset fiilistelyt Islannista. Paljon yatzyn peluuta, ilta-auringon säteitä kotikadulla, ensimmäistä kertaa testattu Airbnb:n kotimajoitus. Saimme kissat kaupan päälle.

Lisää vain hyytävä tuuli

Mannerlaattojen yhtymäkohdassa kävellessä tuntee olonsa aika pieneksi.

Kun muut katselivat kuohuvaa vettä, käännyin toiseen suuntaan, siellä avautui lakeus.

Islannin luonto on jylhä ja erikoinen, mutta joitakin asioita oli hehkutettu ennalta jo liikaa. Geysireiltä odotin mahtavaa elämystä, mutta todellisuudessa purkautuva vesipatsas tuntui yllättävän pieneltä. Vastapainoksi taas kuumat lähteet olivat superlatiivien arvoisia (vaikka pääsimme kokemaan ne vain rakennetummassa muodossa, ei aivan villinä ja vapaana) ja esimerkiksi laavakivinäkymät upeampia kuin osasi odottaa.

Taas katsoin ensin kraateriin, sitten kraateria katsovia ihmisiä. Matkailijoita riitti joka nähtävyyden äärellä, vaikka sesonki ei ollut vielä kunnolla päässyt vauhtiin.

T

Vihreys ja auringonpaiste olivat viikon aikana harvinaisuuksia, mutta näyttäytyessään hienoja.

Islannin omituisimman ja mieleenpainuvimman näkymän takasivat jäävuoret, jotka irtosivat Vatnajökull-jäätiköstä ja sulivat hiljalleen laguunissa ennen matkaansa mereen. Näiden kuvien edessä ei osaa sanoa oikein mitään.

Rosoinen Reykjavik

Reissunainen palasi kotiin jo päiviä sitten, mutta kuka raskii viettää ylimääräistä aikaa tietokoneella tällaisen kesän keskellä? Vihdoin verkkokalvoillenne lävähtää kuitenkin Islanti, muutamassa osassa, ensiksi Reykjavik.

Mielikuvani pääkaupungista oli todellisuutta fiinimpi. Reykjavik oli yllättävän rosoinen ja monitahoinen, sekoitus puutaloja, betonilähiöitä ja modernia arkkitehtuuria. Erityisesti keskustassa kaikki tuntui mittasuhteiltaan minimaaliselta, kuin olisi lilliputtimaassa välillä kävellyt. Aistin kaupungista jonkinlaista huolettomuutta, rentoutta, ronskiutta ja huumorintajua, mutta myös välinpitämättömyyttä vanhoja rakennuksia tai siistiä ympäristöä kohtaan. Omalaatuinen ja kiehtova kaupunki!