Sieltä minne valo ylsi

Yhdeksän kuvaa täältä, eri puolilta kotia, siellä missä valoa riitti. Loppua kohti vauhti kiihtyi, kun vauva roikkui kärsimättömänä olkapäällä. Saapasjalan pullopostiosaston Tuikkis haastoi.

Kauan haaveiltu väri, mutta silti kaupassa heräteostos. Mitähän tästä tekisi?

Macaron-leivoksia on kovasti hehkutettu, joten odotukset olivat korkealla ensimmäistä kertaa maistaessa. Ei häävejä, lienevätkö liian fiinejä mulle vai oliko ammattikoulun oppilailla vielä harjoiteltavaa tällä saralla (hankittu siis koulun myymälästä, ei kannata kuvitella että yrittäisin tällaisia kaasu-uunilla itse).

Kuihtuvista kukista huomaa, että vauvamme on jo kaksiviikkoinen.

Suvun tuorein tulokas nukkuu historian syleilyssä, evakkoon mukaan otetussa rottinkikorissa on uinunut sukulaisia 1930-luvulta asti.

Isosiskon jälkiä löytyy kaikkialta. Tapetti on asunnon ainoa alkuperäinen 1950-luvulta. Toivon niin, että tapetti säilyy kunnossa, tuhotyöt on valitettavasti aloitettu. Varmaankin lapset vaihtavat (kasvaessaan ja vaatiessaan hiukan eri sisustustyyliä) huonetta ennemmin kuin huone tapettia.

"Nopo", "nopoilla".

Osoittaa yliluonnollisia viherpeukalon kykyjä saada pidettyä naapurin lahjoittama kiinanruusu hengissä. Fauna-karhu Matias Liimataisen keramiikkaa (yritin lähteä Taikin joulumyyjäisistä ostamatta tuota, mutta palasin takaisin).

Operaatio omien kirjahyllyjen lukemattomien kirjojen läpikäynti jatkuu. Paljain käsin ja Alkulukujen yksinäisyys luettu, ensimmäinen pääsi vauhtiin vasta neljännellä aloituskerralla, toinen tuli ahmittua heti. Päivänseisaus takeltelee, mutta johtunee myös elämäntilanteesta.