 |
| Uusi vanha pöytälamppu 60-luvulta. |
Suhde tavaraan on hankala. Ei tarvitsisi, ei mahtuisi, ja silti uudet tavarat tuovat iloa. Meidän kotiin päätyvä materia on usein vanhaa, jos siitä nyt on mitään apua tässä tavaraan hukkuvassa maailmassa. Ainakin itsellä on jostain syystä mukavampi olo, jos tietää, mistä esineet ovat tulleet tai niitä ei saa vain kaupan hyllystä hakemalla.
Hauskaa kodissamme on, että vaikka olemme asuneet täällä vasta pari vuotta, monet huonekalut ovat olleet asunnossa jo vuosikymmeniä. Ostimme kuolinpesän, jossa edelliset omistajat olivat asuneet yli 50 vuotta. Saimme valita tänne jätetystä irtaimistosta haluamamme, ja muun muassa kokopuiset, viilupintaiset pöytä, kirjahylly, lipasto ja yöpöytä jäivät ehdottomasti kotiinsa.
Joululahjaksi mies vei minut taivastelemaan Wanhan Kaarlen tavarapaljoutta. Purnukkakielto päällä, joten mukaan valikoitui Esteri Tomulan Kehrä-muki, emalinen tarjotin sekä ylemmässä kuvassa näkyvä punainen lamppu. Uusina paketista putkahtivat Maija Louekarin kuosittamat Marimekon Siirtolapuutarha-lautaset. Piristää kummasti.
Jos muuten ei sulle auennut, kuka Molly on..niin se olen minä Maaret :)
VastaaPoistaMä diggaan muuten tota siirtolapuutarhaa myös. Aivan ihanat! Ja ihania aarteita olet saanut myös!
Muistin kyllä kun olen blogissasi käynyt :) Siirtolapuutarhaahan on montaa eri kuosia, lautasiakin kahta erilaista. En tätä hoksannut joululahjaa toivoessani ja mielessäni olivat alun perin ne toisenlaiset lautaset, mutta hyvä näinkin, nämä ovat vähintään yhtä kauniit!
VastaaPoista