26. tammikuuta 2012

Sieltä minne valo ylsi

Yhdeksän kuvaa täältä, eri puolilta kotia, siellä missä valoa riitti. Loppua kohti vauhti kiihtyi, kun vauva roikkui kärsimättömänä olkapäällä. Saapasjalan pullopostiosaston Tuikkis haastoi.


Kauan haaveiltu väri, mutta silti kaupassa heräteostos. Mitähän tästä tekisi?


Macaron-leivoksia on kovasti hehkutettu, joten odotukset olivat korkealla ensimmäistä kertaa maistaessa. Ei häävejä, lienevätkö liian fiinejä mulle vai oliko ammattikoulun oppilailla vielä harjoiteltavaa tällä saralla (hankittu siis koulun myymälästä, ei kannata kuvitella että yrittäisin tällaisia kaasu-uunilla itse).



Kuihtuvista kukista huomaa, että vauvamme on jo kaksiviikkoinen.


Suvun tuorein tulokas nukkuu historian syleilyssä, evakkoon mukaan otetussa rottinkikorissa on uinunut sukulaisia 1930-luvulta asti.


Isosiskon jälkiä löytyy kaikkialta. Tapetti on asunnon ainoa alkuperäinen 1950-luvulta. Toivon niin, että tapetti säilyy kunnossa, tuhotyöt on valitettavasti aloitettu. Varmaankin lapset vaihtavat (kasvaessaan ja vaatiessaan hiukan eri sisustustyyliä) huonetta ennemmin kuin huone tapettia.


"Nopo", "nopoilla".


Osoittaa yliluonnollisia viherpeukalon kykyjä saada pidettyä naapurin lahjoittama kiinanruusu hengissä. Fauna-karhu Matias Liimataisen keramiikkaa (yritin lähteä Taikin joulumyyjäisistä ostamatta tuota, mutta palasin takaisin).


Operaatio omien kirjahyllyjen lukemattomien kirjojen läpikäynti jatkuu. Paljain käsin ja Alkulukujen yksinäisyys luettu, ensimmäinen pääsi vauhtiin vasta neljännellä aloituskerralla, toinen tuli ahmittua heti. Päivänseisaus takeltelee, mutta johtunee myös elämäntilanteesta.

19. tammikuuta 2012

Talven värit

 
Tänään tuivertaa tuisku, eilen vielä metsä ja meri olivat upottavan rauhallisen lumivaipan peitossa. Hmm, vaippoja on tullut vissiin vaihdeltua siihen malliin että pyörivät mielessä vertauskuvinakin. Olen päässyt kuitenkin ulkoilemaan, se tekee hyvää.



Talven sinisiä sävyjä on mahtavaa tarkkailla. Ensimmäisessä kuvassa on aamupäivän valon valkoisuutta, ylläolevassa iltapäivän värit (minun silmiini punertavanharmaa), ja allaolevassa sinisen hetken hehku ennen hämärtymistä.



Mitä tulee vauvanhoidollisiin asioihin, uskaltaakohan tätä ääneen sanoakaan, että toistaiseksi kahden lapsen kanssa on mennyt hyvin ja vauvanhoito tuntuu helpolta yhden uhmaikäisen rinnalla. Kumma on ihmismieli, kun ajattelee, että kyllä tämä tästä vielä haastavaksi muuttuu. Enkä ole edes pessimisti. Mutta nautin tästä nyt, ja laitan vielä kuvan tuosta pikkukarhusta, on se vaan niin ihana.


16. tammikuuta 2012

Hän on täällä


Viisi vuorokautta vanha poika.

Vauvaelämä tuntuu luontevalta, vaikka etukäteen ajatus paluusta siihen muutaman vuoden tauon jälkeen vähän hirvitti. Väsymyksestä voi tulla taas hurja, mutta toivottavasti kokemus sen ohimenevyydestä auttaa kestämään.

10. tammikuuta 2012

Skräppäiltyjä vauvamuistoja

Tänään on vauvan laskettu aika, mutta toimitus näyttää myöhästyvän. Uutta perheenjäsentä odotellessa on katseltu kuvista, minkänäköinen olento mahasta viimeksi putkahti.



Esikoisen vauva-albumia tehdessäni innostuin skräppäämisestä, omantyylisestäni. Varsinaisia skräppäysmateriaaleja en ole hankkinut kovinkaan paljon, sen sijaan olen käyttänyt enemmän tavallisia papereita ja aikakauslehdistä leikattuja kuvia.

Sivujen teko on ainakin itselläni aikaavievää, mutta rentouttavaa. Sopi vauva-aikana hyvin päiväuniaikojen harrastukseksi, kun ei tarvinnut poistua kotoa. Viime äitiysloman jälkeen sivuja on syntynyt harvakseltaan. Saapa nähdä saako kuopus oman albuminsa vai unohtuuko moiset askartelut hulinassa...


7. tammikuuta 2012

Sukkakynnys ylitetty


Uskomatonta, että elämäni ensimmäinen villasukka syntyi ennen vauvaa. Villasukan neulominen on ollut jostain syystä mielessäni ydinfysiikkaa, jotain mitä en voi oppia. Onneksi selätin pelkoni, tässä se nyt nimittäin on, aika liikuttava, simppeli ja isohko sukka. Naisten kokoa yritin, karvainen jalka paljastanee oikeamman kohderyhmän. Kuva kaunistelee sukan olemusta.

Räsymatto on paikallisten marttojen tekosia, ilmeisesti läheisen Marimekon tehtaan räsyistä. Ensi kesänä on haaveissa hyödyntää isovanhempien hoitoapua ja painella paukuttamaan mattoja. Viimeisimmistä sukkuloinneista on kulunut parikymmentä vuotta. Kauan ne matot kestivät, mutta tarpeeksi monet koiran oksennukset siedettyään taisivat lähteä autuaammille mattomaille.

3. tammikuuta 2012

Uusimmat tulokkaat

Uusi vanha pöytälamppu 60-luvulta.


Suhde tavaraan on hankala. Ei tarvitsisi, ei mahtuisi, ja silti uudet tavarat tuovat iloa. Meidän kotiin päätyvä materia on usein vanhaa, jos siitä nyt on mitään apua tässä tavaraan hukkuvassa maailmassa. Ainakin itsellä on jostain syystä mukavampi olo, jos tietää, mistä esineet ovat tulleet tai niitä ei saa vain kaupan hyllystä hakemalla.

Hauskaa kodissamme on, että vaikka olemme asuneet täällä vasta pari vuotta, monet huonekalut ovat olleet asunnossa jo vuosikymmeniä. Ostimme kuolinpesän, jossa edelliset omistajat olivat asuneet yli 50 vuotta. Saimme valita tänne jätetystä irtaimistosta haluamamme, ja muun muassa kokopuiset, viilupintaiset pöytä, kirjahylly, lipasto ja yöpöytä jäivät ehdottomasti kotiinsa.




Joululahjaksi mies vei minut taivastelemaan Wanhan Kaarlen tavarapaljoutta. Purnukkakielto päällä, joten mukaan valikoitui Esteri Tomulan Kehrä-muki, emalinen tarjotin sekä ylemmässä kuvassa näkyvä punainen lamppu. Uusina paketista putkahtivat Maija Louekarin kuosittamat Marimekon Siirtolapuutarha-lautaset. Piristää kummasti.

1. tammikuuta 2012

Vuonna 2011

Kävin viime vuoden kuvat läpi kertaalleen tehdessäni lapsesta joululahjakirjaa isovanhemmille. Kiinnostavaa oli katsoa kuvat uudelleen sillä silmällä, onko tullut kuvattua mitään muuta kuin jälkikasvua. Tässä todisteita, että sellaistakin on tapahtunut.

Reinoperhe.

Talvivaloa olohuoneeseen.
 
Taloon muutti siskon tekemä pöllö.

Perheen naisten uudet sukset.

Uskomaton talvi Helsingissäkin.

Keittiö helmikuun kirkkaudessa.


Ranskan Provencessa huhtikuussa.

Sain ilokseni edesmenneen mummuni saint paulian kukkimaan.
Nuori valokuvaaja.

Bengtskärin majakalla kesäkuussa.

252 porrasta huipulle.

Berliini oli (yli)hehkutuksesta huolimatta hieno kaupunki.

Katutaidetta Berliinistä.
Kesäloma!

Kuumia ja ukkostavia päiviä Mäntyharjulla.

Kaasona ystävän häissä.

Syys näyttää parastaan.

Klassikkokuva kahden hengen minilomalta Tallinnasta.

Syysloma vietettiin Ruissalossa.

Tuliaisia Turun torilta.

Ystävän kaunis koti Tampereella.

Lämpimän syksyn jälkeen talvi on näyttänyt lähinnä tältä.

Joulupäivänä meren rannassa.