Eilen postiluukusta kolahti harvinaisuuksia, peräti kaksi oikeaa postia kerralla. Toista oli 90-luvulla, kun teksti-tv:n nuortenpalstalle lähetetty ilmoitus poiki useita kirjeenvaihtokavereita, ja postilaatikolle kipaisu oli aina jännittävää.
Sisko muisti Aasiasta ihanilla käsitöillä. Ruokalaputkin voivat näköjään olla kauniita! Mitenhän tämän raskii sotkea mustikkasoseella...
Toinen hyvän mielen tuoja oli Pienen vihkon arpajaiset, josta tuli kotiin kautta aikain ensimmäinen blogiarpajaisvoitto, kaunis korttisarja.
Viikonlopun ohjelmassa majanrakennusta, laskiaispullia (hillolla!) ja siivousta (ensimmäinen tosin kumoaa tämän tehokkaasti). Ja kolmevuotiaan ensiluistelu suoritettu, arvattavan tuskallistahan se tuolla kärsimättömällä luonteella oli, ja muistin kyllä itsekin miksi en ole tämän vuosituhannen puolella luistellut. Tilaisin auringonpaistetta hiihtoa varten!
Hei, ihanaa kun kävit luonani kommentoimassa, en olisi muuten ehkä löytänyt tänne. Meillä 5-vuotiaankin luistelu on välillä tuskallista. Kun ei aina mene niin kuin haluaisi - mikä epäkohta! Sinullakin on ihana pieni, jään seuraamaan teitä ruudun tältä puolen :)
VastaaPoistaKylläpä ilahduin kun löysit blogiini! Eikö olekin vaikeaa yrittää kannustaa toista, kun pitäisi heti osata hiihtää / luistella / ajaa pyörällä / piirtää. Tyttären luonteeseen ainakin kuuluu vaikeus hyväksyä, että jostain on aloitettava.
VastaaPoistaJa minun tyttären luonteeseen laittoman lyhyt pinna! :D
VastaaPoistaPsst... Sisko selvitetty, mutta ei ollut helppoa! Terveiset HR:lle!
VastaaPoista