Sunnuntai oli kalatoripäivä. Ja puoli päivää siellä menikin, verkkaisella aikataululla kun ruokaa odoteltiin monta tuntia. Torin kalanhaju oli aika huumaava, ja mereneläviä oli tarjolla kaikenlimaisia. Tuoksu vaihtui valkosipuliin, kun päästiin kojuilta ravintoloiden puolelle. Ison ryhmän ympärillä alkoi kiire ja kuhina, kun joka puolella alettiin järjestellä pöytiä yhteen, jotta poppoo valitsisi juuri kyseisen ravintolan.
Pöydässä tuotiin eteen vati, josta sai oman kalansa valita, pienemmät yhdelle ja suuremmat kahdelle. Ruokaa odotellessa nälkäisille yritettiin kaupata pähkinöitä, aurinkolaseja, rumpuja, helmistä tehtyjä naulakoita, rautalangasta taiteltuja leikkiautoja, taulua jossa suurisilmäinen afrikkalaislapsi itkee kyyneleitä ja massiivista puista pöytää.
Tällaista eteen tuli, erittäin maukasta kalaa ja kevyen iltapäiväfiiliksen antanutta eteläafrikkalaista siideriä.
TUo matka on varmasti ollut elämys...niin ruuan puolesta, kuin muutenkin...:)
VastaaPoista