Päivät poimien, illat peraten. Marjamanian katkaisi pahemman kerran vain takavasemmalta yllättänyt mahatauti, josta toipuminen on kestänyt kumman kauan. Toisaalta pikku pakastimeni alkavat olla jo täynnä (mansikkaa, mustikkaa, vadelmia ja punaviinimarjoja), johonkin on pantava piste. Mielessä on alkanut kummitella mehumaija, mutta missä viipyy urbaaneja säilöjiä auttava varastointibisnes? Ei kerrostaloasunnossa kovin montaa mehupulloa säilötä, kun varastotkin taitavat olla tähän tarkoitukseen liian lämpimiä.
Oi voi, mikä kuva tuo alimmainen! Meiltä ei tahdo vattuja löytyä, ei vaikka käytiin naapuripitäjänkin puolella. Mustikkaa sen sijaan riittää.
VastaaPoistaVadelmaa piisaa pelkästään meidän kerrostalopihalla niin paljon kuin ehtii poimia! Mustikoita haikailen lisää mutta pitäisi tietää hyvät paikat.
PoistaSuloinen muki. Arvostan myös marjamaniaasi, sillä minun marjani tulevat tänä vuonna vallan torilta tms. En ole yhtään käynyt marjassa. Ehkä ehdin puolukkaan.
VastaaPoistaKäyhän se niinkin! Tulee minunkin mansikat ja punaherukat torilta, kun ei ole paikkaa mistä poimia.
PoistaTuo emalimuki on niin kaunis. Lähdin heti tunteelliselle nostalgiamatkalle tuosta kuvasta. Mökillä on samankuvioinen kahvipannu.
VastaaPoistaEväshetket kannonnokassa on ihanimpia lapsuusmuistojani. Ja tuo kehräkuvio on tosi kaunis.
Poista