Tehofiilistelyt Tampereella

Piipahdin vauvan kanssa Tampereella, ensimmäinen kahdenkeskinen reissumme ja pojan eka junamatka. Ihmettelin aikanaan, kun ystäväni kertoi että yhden lapsen kanssa matkustaminen tuntuu melkein lomalta, mutta niin vain tuntui. Seuralaiseni käyttäytyi siivosti ja suostui mukisematta suunnitelmiin.

Päiväunien aikana sain muun muassa ihastella lankoja Kerässä (josta kaikki ylläolevat kuvat ovat), hankkia kauden satoa Tammelantorilta, syödä kasvisravintola Gopalissa, kärräillä kohti Pyynikin näkötornia ja herkutella kahvila Runossa. Hereillä ollessa ehdittiin tutkia viljelylaareja, tavata isompia ja pienempiä ystäviä, tehdä pikapikaa kierros kirppiksellä ja testata Pikku Kakkosen leikkipuisto. Aika tehokkaat - ja rentouttavat - puolitoista vuorokautta!

Kesän syötäväksi kelpaamatonta satoa

Säilön kesää talteen syötävässä muodossa, mutta tämä kesä on tuottanut myös pienimuotoista materiaalista satoa. Elonkorjuun tuloksia näkyy kotona siellä täällä:

Itse kudottu matto löysi paikkansa sieltä, minne vaaleanpunaisen maton voi olettaakin kuuluvan.

Kirpputorilta pelastetun liitutaulun pinta oli huonossa kunnossa, mutta liitutaulumaalilla se korjaantui hetkessä. Tänä kesänä on alkanut syntyä mainioita (prinsessa)hahmoja.

Mummulasta muutti meille ukin tekemä penkki. Oli hassua tajuta, että se on vasta ensimmäinen isompi esine, joka muistuttaa tuosta tärkeästä paikasta. Jotenkin kodin hengessä on sen verran vissiin mummulaa muutenkin. (Kapeahko malli muistuttaa, ettei takapuolta kannata liiemmälti leventää.)

Puikkotehtaalla on ollut hiljaista, tiskirättiin harjoittelin eri virkkaustekniikoita, aloittelija kun niissäkin olen.

Raahasin kasan vanhoja paitoja äitini ompelukoneen ääreen. Tyynyyn käytetyn topin olen ostanut kymmenisen vuotta sitten, mutta en muista pitäneeni sitä kertaakaan (ei koskaan hyvää tilaisuutta pitää olkaimetonta toppia, alaston olo). En vain voinut luopua, niin paljon tykkään tuosta printistä. Nyt se pääsikin paremmin näkyville kuin paidassa olisi koskaan päässyt.

Pipotehdas tuotti kaksi pipoa jokaiselle (paitsi miestä en kiusannut omatekoisilla väkerryksillä). Leikeltäviä t-paitoja riittää vielä, mutta onneksi lasten päät kasvavat ja kotona on nyt ompelukone! (No se oli se meidän uusi asukki suoraan 70-luvulta.)

Joutomaalle kätkeytyy keidas

 

 

 

 

Seikkailin vain muutaman kilometrin päässä kotoa, mutta aivan eri maailmassa. Kalasataman jättimäisellä työmaalla kulkee graffitiaitojen ja kivilouhosten kehystämä maahan maalattu tie, ja kun sitä jatkaa niemen kärkeen, löytää keitaan. 

Vähän arvelutti lähteä, kun työmaiden meteli tuntuu ympäröivän joka puolella muutenkin, mutta äänet vaimenivat sitä mukaa kun matkaa jatkoi. Seuralaiseni nukkui niin kauan kun kärräsin helteisellä asfaltilla, mutta kun pääsimme perille Ihanaan kahvilaan, hänkin halusi ihmetellä tätä väliaikaisen tilan hetkellistä kukkaanpuhkeamista. Suloinen kahvila kontissa, säkkituoleja ja riippumattoja, meri ja leppoisaa nautiskelua. Tuonne voisi palata jonkun kärsivällisemmän tyypin kanssa.

 

Pakastin täynnä punaista (ja vähän sinistä)

Päivät poimien, illat peraten. Marjamanian katkaisi pahemman kerran vain takavasemmalta yllättänyt mahatauti, josta toipuminen on kestänyt kumman kauan. Toisaalta pikku pakastimeni alkavat olla jo täynnä (mansikkaa, mustikkaa, vadelmia ja punaviinimarjoja), johonkin on pantava piste. Mielessä on alkanut kummitella mehumaija, mutta missä viipyy urbaaneja säilöjiä auttava varastointibisnes? Ei kerrostaloasunnossa kovin montaa mehupulloa säilötä, kun varastotkin taitavat olla tähän tarkoitukseen liian lämpimiä.

Tie vie, lomalainen vikisee

Kuukauden reissun viimeiselle etapille matkattiin komeiden pilvien alla. Sellaiset 1400 kilometriä ei tunnu raskaalta, kun matkat tekee useassa erässä pitkän ajan kuluessa. Lapset jaksoivat ajelut ja toisten nurkissa oleskelut hienosti, vissiin kyläluudan vikaa heissäkin.

Viimeiset päivät vietettiin mukavassa seurassa mökkeillen Kallaveden rannalla. Toimme hyvän ilman mukanamme, joten seurue sai syötyä ulkopöydässä ja kahviteltua laiturilla. Parasta on pulahdus iltatyyneen järveen saunasta, se makean veden tuoksu nenän alla.

Täällä kotona onkin täysi vauhti päällä, vimmainen säilöntäshow on nimittäin alkanut. Olen viettänyt aikani vadelma- ja mustikkapuskissa niin tiiviisti, että laukut odottavat vieläkin siinä mihin ne autosta kannettiin - prioriteetit kohdallaan!