Uusi alku puutalossa

Kaksi viikkoa tuo tönönen tuossa on ollut meidän. Uuden Tyypit talossa -blogin puolelta pääset kurkistamaan sisään.

Sumuinen, lämmin omenasyksy

Tämä alkusyksy jää sateista huolimatta mieleen intiaanikesänä. Kun jatkettiin lämpimiä päiviä vielä illasta parvekkeella, käytiin uimarannalla syyskuussa, syötiin lounasta remontin välissä ulkona ja iltapalaa piknikillä.

Muiden kuvista päätellen tattisato oli mahtava, minä bongasin vain kaunista luontoa ja kaksi kantarellia.

Kaupungin valtasi sumu, välillä metron ikkunasta näkyi meren sijaan pelkkää tyhjää. Sumu on vaikea kuvattava, mutta tämä hieno sumu aamuauringossa suostui kameran tallennettavaksi.

Tämä oli ensimmäinen kunnon omenasyksy, ja häviää vielä varmasti tulevien syksyjen sadoille. Ensin nautittiin lahjaomenista, sitten päästiin tekemään oman pihan viimeisistä ämpärillisistä hillot ja mehut.

Meren ympäröimänä

Saaren nimi unohtui jo. Mieleen jäivät tärkeämmät asiat: lämpimät kalliot, iso joutsenlauma, pulahdus mereen veneen perästä, lapset joita ei tarvinnut tänä kesänä enää kantaa, pieni kateus toisen seurueen riippumatosta, auringonlaskun jälkeen humahtava kosteus, teltassa riehuvan kaksivuotiaan rusauttama nenäni, nuotio pimeässä yössä, ihanat ystävät.

Kaarros kesään

Elän vielä kesässä. Ja kesästä. Ja toivotan silti syksyn uudet tuulet tervetulleiksi.

Kuvissa vietetään viimeistä lomaviikkoa ennestään tuntemattomilla mökkiseuduilla. Meri-Teijoon kaarreltiin näitä maalaismaisemia pitkin.

Perillä odotti paahteinen mökki, joka oli paremmin varusteltu kuin koti. Muurahaisten valtakunta. Kirkas merivesi, johon pystyi kävelemään ilman nousemista varpailleen. Metsä täynnä mustikoita. Kaunis ja jotenkin hyvin epäsuomalainen Mathildedalin ruukkikylä alpakoineen.

 

 

 

Mökkiviikon kruunasivat mahtavat kirpparikierrokset. Alkoi kehittyä jo hyvät strategiat siihen, miten kahden ehtiväisen muksun kanssa kierretään isotkin kirpputorit tehokkaasti...

Täynnä valoa

Kesäloma kulki tuttuja reittejä pohjoisessa. Ensin tuli vapaus, miltei heti perässä lämpö. Kamera ei juuri kulkenut kaulassa, puhelin kädessä sitäkin enemmän. Loman erikoisuutena ensikosketus vaeltamiseen rinkka selässä. Että voikin suomaisema olla kaunista!

* * *

Merellekin päästiin, piipahtamaan majakkasaarelle.

* * *

Kävelin paljon, ihailin valoa, iho nautti kuumuudesta. Raahasin lapsia mukana, lapset raahasivat minua. Kesän kolme tavoitetta täyttyi: tytär oppi ajamaan pyörällä, poika ei käytä enää vaippaa, me löydettiin talo.

Hiljainen on Como-järvi

Tämä blogi jäi elelemään omaa aikaansa virtuaalitodellisuuteen. Saatan sen vielä samaan aikaan tosielämän kanssa, mutta sitä ennen pääsette piipahtamaan keväisellä matkalla Italian Como-järvellä. Ensimmäinen kahdenkeskinen reissu molempien lasten jälkeen.

Talon yläkerta vuokrattiin Airbnb:n kautta, eikä terassilta aukeavissa Alppi-näköaloissa ollut todellakaan valittamista. Niin kuin ei muussakaan majoitukseen liittyvässä, mutta molempien flunssat ja keuhkoputkentulehdukset olisi voinut mieluusti jättää matkasta pois. Seuraavassa kuvassa talonvahti.

Matka kylään kulki mukulakiviä pitkin, kiemurtelevaa tietä alaspäin, kukkaniityn poikki ja muurin viertä autojen suhauttaessa vierestä ohitse. Sitten oltiinkin jo rantapromenadilla.

* * *

* * *

Vuoret näyttivät joka hetki erilaisilta. Vasta lähtöpäivänä pilvet valahtivat alas. Sitä ennen ehdittiin nauttia veneilystä järvellä, pienistä kylistä, rauhasta. Ennen kaikkea rauhasta. Onkohan Italia koskaan tuntunut niin hiljaiselta kuin nyt ilman kahta papupataa?

Meren toisella puolen taivas vaihtaa väriä

Keväinen Pärnu oli merenrannassa hiljainen, kylpylässä loiskuvampi, esteettisesti kiehtova, harmoninen ja rosoinen.

* * *

* * *