28. huhtikuuta 2012

Supermarsu ja seikkailijat


Tanssittiin vessadiskossa, piirrettiin seiniin ja heiteltiin tarrapalloja. Eli käytiin siis Päivälehden museossa Metka matka -lastenkirjakuvitusnäyttelyssä. Kehystetyt kuvat katsottiin aika nopeasti, varsinainen seikkailu alkoi sokkeloisissa ja värikkäissä huoneissa. Hauska elämys lapselle ja aikuisillekin, ja harvinaista kyllä ilmaiseksi!








26. huhtikuuta 2012

Ihan pihalla

Tällaista meidän pihapiiristä ja lähimetsästä löytyy, kun suuntaa katseensa ylös tai alas. Cityluontokuvaaja siis vauhdissa taas, eihän tätä kevään edistymistä voi olla dokumentoimatta.









Jonkun elämäntaipale tyssäsi ennen kuin ehti alkaakaan. Kyyhky kujersi viereisessä puussa kumean kuuloisesti.


Ehkä nämä oli jo vähän liikaa... En vain tykkää palella, onneksi ei kohta enää tarvitsekaan.

24. huhtikuuta 2012

Sokerista tehty


Silmuja!


Omituisia silmuja!


Tästä eteenpäin käyn sadetta päin veden- ja tuulenpitävällä takilla. Lasten kanssa kun on paineltava ulkona säässä kuin säässä, joten yritys tehdä siitä mahdollisimman miellyttävää jatkuu. Goretexkengät osoittautuivat talven aikana hyväksi ostokseksi. Tähän asti vaatteiden estetiikka on usein mennyt käytännöllisyyden edelle. Ensi talveksi hankintalistalla takki ääriolosuhteisiin.


Riisuttuani sen märän takin, joka uuteen takkiostokseen inspiroi, piti keittää kupponen kuumaa. Vieressä kattoon tuijotteli vauva, joka on oppinut hymyilemään lampuille.

Kohta pääsen yksin jumppaan ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Kymmenen kerran kortti toiminee lisäkannustimena, ettei tulisi vain keksittyä tekosyitä.

20. huhtikuuta 2012

Valmista ei tule koskaan

Tästä huushollista löytyy aika monta erilaista hyllypaperia. Näissä kuvissa niistä vasta kahdeksan.


Vaikka asummekin kerrostaloasunnossa, pientä remontoitavaa riittää ihan listaksi asti. Miltähän tekemättömien töiden luettelo näyttäisi omakotitalossa... Naputtelen tähän tulevia hommia itselleni muistutukseksi, mutta myös sanoakseni nämä ääneen, jotta joskus tapahtuisikin jotain.



- Akuutein hoidettava lienee vessan oven kahva ja lukko. Ovi jumittui kiinni ja jouduttiin silpomaan auki. Myös karmit ovat säpäleinä. Taidot eivät riitä lukon asentamiseen, tilattava lukkoseppä, ei saa aikaiseksi. (Tai akuutti ja akuutti, hyvinhän tuon kanssa näköjään pystyy elämään viikosta toiseen.)

- Isommassa vaatehuoneessa tehdään toivottavasti kesällä pintaremonttia (maalataan seinät ja hyllyt, vaihdetaan muovimatto, hiotaan listat). Hamassa tulevaisuudessa pitäisi miettiä koko säilytysjärjestelmä uusiksi ja saada lisävalaistusta pimeimpiin nurkkiin.

- Pienempi vaatehuone on jo maalattu, mutta lattia odottaa vaihtamista. Tämänkin säilytysratkaisut ovat täysin auki.



- Keittiössä astiakaapit odottavat sisäpintojen maalaamista ja kuivausritilöiden vaihtoa (hankittu kyllä vuonna 2009...). Ruokakaappi saatiin jo maalattua ötököiden ansiosta, kun kaapit oli joka tapauksessa tyhjennettävä. Entäs sitten nämä kaikki hyllyt ja lipastonlaatikot, annetaanko hyllypapereiden olla muinaismuistoina, vai irrotetaanko ja maalataan?

- Meillä tiskataan käsin, kyykitään lattian tasalla olevaan mikroon ja kurkotellaan yläkaappiin piilotettuun pakastimeen. 50-luvun keittiö ei ongelmitta taivu nykyajan koneistukseen. Jos siis haluaisimme astianpesukoneen ja muut systeemit järkeville paikoille, vähintään keittiön alaosa vaatisi räjäytyksen. Enkä raskisi luopua noista alkuperäisistä kaapeista ja tiskipöydästä. 

- Ikkunaremontti on tehty parikymmentä vuotta sitten. Uutta ei ole vielä luvassa, odotellessa pitäisi vaihtaa tuuletusikkunoiden hyönteisverkot ja tuuletusluukkujen tiivisteet sekä rapsutella ikkunanpielien lohkeilevat maalit irti ja maalata uudelleen (sellaista tylsempää remontointia). Ikkunalaudat on päällystetty karmeilla kaakeleilla, niihin olisi kiva saada joskus muutosta.





- Siinä vaiheessa kun lapset muuttavat samaan huoneeseen, eli ensi talvena, mietitään huonejärjestys uusiksi. Se edellyttänee jonkinlaisia remontoinnillisia ja sisustuksellisia toimenpiteitä.


- Jossain vaiheessa kierros täytynee aloittaa alusta, eli maalata uudelleen seiniä ja väliovia. Sen verran näyttävät kuluvan lapsiperheessä. Mutta ei ajatella tätä vielä...


Asunnosta löytyi myös hyllypapereita, jotka odottivat vielä pääsyään hyllyille.

18. huhtikuuta 2012

Mielikuvituksen voimalla


Huhuu! Meillä liikuskelee kummitus.

On vaikea kuvitella, että tyttären suusta kuuluisi joskus lause "ei oo mitään tekemistä". Sen verran näyttää riittävän mielikuvitusta leikkien keksimiseen. Hoitopaikasta kerrotaan, että hän on ryhmän puuhaneiti, joka järjestää leikkejä, saa houkuteltua muutkin lapset niihin ja välillä ovelasti jakamalla nappaa itselleen parhaat lelut. Organisointikyky lienee ihan hyvä asia niin kauan kuin ei mene määräilyksi tai päällepäsmäröinniksi.

Tuunattua pikkuveljeä vähän mietityttää isosiskon metkut.

Kiinnostavaa nähdä millainen sisaruussuhde näille kahdelle muotoutuu. Sisko vie ja veli vikisee, vai alkaako panna jossain vaiheessa vastaan.

Keskustelunpätkä tältä päivältä, kun puskimme vaunut+seisomalauta-yhdistelmällä ylämäkeä kotia kohti:

Äiti: Mennään kotiin tekemään jotain kivaa.
Lapsi: Emmä halua mitään kivaa, haluan jotain erikoisempaa!

15. huhtikuuta 2012

Sunnuntai on sininen ja keltainen


Kerrankin pääsimme sunnuntaina spontaanisti liikkeelle. Usein viikonloput hujahtavat kotiympyröissä, ellei jotakin saa suunniteltua, ja siinä olemme jostain syystä huonoja.

Leikkipuistossa kuulimme kevättapahtumasta, ja niin tytär olikin jo ensimmäisenä kiipeämässä paloauton kyytiin. Mutta mikä tragedia, rahat kotona ja koiravaljakkoajelu jäi tekemättä. Onneksi sain lohduteltua tyttöä sillä, että hän pääsee isin kanssa Tavastialle lastenkonserttiin. Parhaat päälle, pinnit päähän ja uudet lenkkarit jalkaan. ("Kiitos äiti, kun ostit mulle näin kauniit lenkkarit".) Keikalla tapahtuneen donitsitragedian (tytär syö kuorrutteet, lupaa isin syödä loput, isi ei olisikaan saanut syödä) jälkeen oli ollut hauskaa. Elämä on suurtaa draamaa kolmevuotiaalle. Minä pääsin hetkeksi nuoremman jälkikasvun kanssa ystävän luokse, joka ruokki tämän ikinälkäisen naisen.




Kaikki kuvat otin puhelimen kameralla tänään. Tekniikka muuttaa kyllä kuvaamisen tapaa, kun mahdollisuus ottaa kuva kulkee aina mukana. Vielä viisi vuotta sitten latasin filmin kameraan, teetin negat tai diat, skannasin, käsittelin, teetin paperikuvat ja liimasin kansioon. Vähän kuin vastaiskuna kuvauksen digitalisoitumiselle. Kuvia tuli otettua harkitusti, lähinnä matkoilla, ei niinkään arjesta. Silloin vielä tuohon puleeraamiseen oli aikaa. Mutta nyt olen niin onnellinen digikamerasta ja kuvauksen helppoudesta.


Vielä yhdet päiväunet vaunukävelyllä keväässä. Meren jää tummuu ennen kuin sulaa kokonaan.


14. huhtikuuta 2012

Kukassa


Toisen mummun kuolemasta tuli tänään kuluneeksi kolme vuotta. Toisen hautajaisia vietettiin vuotta myöhemmin. Molemmat elivät pitkän elämän, toivottavasti hyvänkin.

Tässä kuvassa he tapasivat toisensa viimeisen kerran siskoni ylioppilasjuhlissa kahdeksan vuotta sitten. Silloin kuvattiin vielä filmille.

Seuraavat kuvat otin mummulassa hautajaisten jälkeen, lämpimänä toukokuun päivänä, suvun ympäröimänä.





Mutta elämä jatkuu, ja mummun saint paulia kukkii taas.

 

11. huhtikuuta 2012

Koirakaupunki



Tuo kaupunki, kesäheilani vuosien takaa, jäi nyt taakse ja edessä paluu arkeen. Pikkukaupunkielämä lakeuksilla tuntuu ainakin pieninä annoksina mukavalta. Pääni sisällä vietin aikaa aivan muunlaisilla lakeuksilla, Mississipissä, kun luin Piiat ensin kirjana ja katsoin vielä perään elokuvana.

Tuli todistettua sekin, että lapsiperhe-elämän keskellä on mahdollista lukaista 600-sivuinen kirja, kun muistaa poimia sen käteensä esimerkiksi imetysten ajaksi. Ja viettää vähän vähemmän aikaa television tai tietokoneen ääressä...




Parasta lomakaupungissa on rakas koira, jonka yhteishuoltajuus meillä on appivanhempien kanssa. Kohta kymmenvuotias koirarouva viettää siellä eläkepäiviään. Se on saanut jo harmaita haivenia, mutta onpa ihana katsoa, millä vimmalla se yhä kaivaa kuoppaa maahan.


8. huhtikuuta 2012

Ulkoliikuntaa sormille


Vaikka lämpölukemat eivät olekaan vielä kovin korkeat, suojaisassa paikassa tarkenee jo neuloa ulkona! Lämpimästi vain päälle, eikä edes näpit jäädy. Välillä voi lykkiä vaunuja, kun pikkuherra näyttää olevan sitä mieltä, että vaunujen olisi parasta liikkua.


Puikoilla aivotonta terapiaa, vähän enemmilläkin yövalvomisilla muistaa mitä on tekemässä kun suhaa ainaoikealla kaulaliinaa.

Hetkeksi aivokäyrään tuli varmaan jokin piikki, kun aloin opetella isoäidinneliöiden virkkaamista, sehän oli yksi tavoitteistani äitiyslomalle. Ohjekiemuroita lukemalla siitä ei aiemmin tullut mitään, on kummasti helpompaa kun joku näyttää vieressä. Nyt vain suunnittelemaan, mitä neliöistä tekisi ja millä väreillä.